TURVALLISUUS
Turvallisuus on kompleksisesti traumatisoituneelle uhka. Olen joutunut tämän oppimaan kantapään kautta. Ollaan oltu mieheni kanssa nyt yhdessä 10 vuotta. Koko tämän ajan olen pystynyt luottamaan häneen kuin kallioon. Hän on aina pitänyt lupauksensa, on aina tsempannut ja tukenut minua. Hän on aina nostanut minua ylöspäin kun olen kokenut pienuutta, riittämättömyyttä ja haavoittuvaisuutta. Hänelle olen pystynyt kertomaan itsestäni kaiken. Omasta menneisyydestäni ja rikkinäisyydestäni. Hän on tukenut minua koko terapia matkani, kuunnellut ja antanut tilaa silloin kun olen tarvinnut. Hän on antanut periksi niissä asioissa, millä on oikeasti minulle ollut merkitys, ja pitänyt rajat silloin kun on tarvinnut.
Minun on ollut äärimmäisen vaikea elää tässä tilanteessa. Olen halunnut keikuttaa venettä, tuoda epätasapainoa. Tehdä myrskyjä ja olla vaikea. Koska minun elämäni oli ollut kaaosta, kaoottisuutta ja epätasapainoa. Suuria tunteita, missä käydään ylhäällä ja sitten tullaan todella alas. Itketään, huudetaan, lyödään, rakastetaan. Näissä tunteissa on edelliset suhteeni olleet. Joten olin ihmeissäni. Meidän on pitänyt kerran pistää lusikat jakoon, että olen ymmärtänyt. Minun on pitänyt käydä Pariisin metrossa pelkäämässä, että olen tajunnut mitä haluan.
UHRIUTUMINEN
Kehityksellinen trauma altistaa uhriutumiseen. Ja uhriutuminen on se minkä takia ei pääse eteenpäin. Olen ajatellut olevani elämän virrassa, missä minua vain riepotellaan, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia tehdä mitään. Kamalia asioita tapahtuu, ja minä vain joudun kestämään. Minä en ole nähnyt valoa tulevassa, koska olen ajatellut aina, että ”tätä tämä minun elämäni vain on”. Olen ajautunut epäterveellisiin ihmissuhteisiin ja kaiken lisäksi vain jumiutunut niihin, koska olen ajatellut että en ansaitse muuta. Ja tämä ei tosiaan ole sitä, että olen ajatellut noin mustavalkoisesti, esimerkiksi että -”minun pitää ottaa turpaani koska en muuta ansaitse”, vaan ennemminkin -”minun täytyy yrittää korjata tuo ihminen”, -”minun pitää yrittää selvitä tästä tilanteesta” tai -”kyllä tämä helpottuu jossain vaiheessa”. Kun niin sanottu ”normaali ihminen” olisi pistänyt jarrut päälle ja vaihtanut kaistaa jo aikoja sitten. Mutta kyllä yksi askel eheytymiseeni on ollut mieheni, hänen kanssaan olen saanut olla turvassa. Hänen kanssaan on ollut mahdollista käydä läpi omat demonit, sillä hänen kanssaan arki ei ole ollut pelkäämistä, kaaosta. Sillä silloin en olisi pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin sen arjen handlaamiseen. Siitä selviytymiseen. Ja traumatisoitunut vain koko ajan lisää. Tätä on tapahtunut aiemmissa suhteissani paljon.
LAMAANTUMINEN
Olen myöskin saanut romahduksia, olen menettänyt täysin toimintakykyni kohdatessa elämän kääntöpuolen, kohdatessa vaikeuksia tai elämän kriisin. Olen itkenyt sitä, että miksi minulle käy aina näin? Olen lamaantunut niin, etten ole pystynyt pitämään huolta itsestäni, edes perusasioista. Kuten suihkussa käynti tai syöminen. Taistele, pakene tai lamaannu, eli esitä kuollutta. Kehoni on päättänyt esittää kuollutta. Yleensä se on viimeisin vaihtoehto, kun edes taisteleminen ei auta enää, ja pakoon et voi päästä. Olet jo nurkassa. Ja fakta on se, että aika paljon sitä paskaa olen saanut. Joten lamaantuminen tietyissä tilanteissa on inhimillinen reaktio, vai sanoisinko eläimellinen. Eläin pelastaa itsensä esittämällä hetken kuollutta. Yleensä tapauksen jälkeen eläin menee jonnekkin hetkeksi rauhoittumaan, tärisemään, ennenkuin palaa laumansa luo. Minäkin sulkeudun yleensä johonkin kuplaan, missä kukaan ei minua tavoita. Olen paikalla, mutta en läsnä.
VASTUU
Kenellä on vastuu!? Miksi minun pitää kärsiä!? Kuka minut korjaa?! Näitä kysymyksiä olen huutanut. Itkenyt. Mutta kun ymmärsin tämän:
Se mitä minulle on tapahtunut, ei ollut minun syy. Mutta minun eheytymiseni, on minun vastuulla
Vain minä olen vastuussa minun korjaamisesta. Minua ei kukaan voi korjata, minä itse teen sen. Otan vastuun omasta eheytymisestäni. Teen kaikkeni hyvinvointini eteen. joten toisten syyttely, syyllisten etsiminen, ja niiden vahingoittaminen ei vie minua yhtään eteenpäin. Minun elämäni ei korjaannu jos hyväksikäyttäjäni kuolisi nyt tässä minun ajatukseni voimalla. Vaikka niin toivoisin. Vaikka ajatukseni häntä kohtaan ovat mustista mustimpia, ne ajatukset ovat vain minussa. Minun sisällä, ei ulkopuolellani, ei hänessä.
viha on kuin happoa joka hajottaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.
TURVALLISUUS
Pienin askelin minä opettelin tuntemaan turvallisuutta. Terapian edetessä minä opinkin. Opin ymmärtämään itseäni ja toimintamallejani. Ymmärsin parisuhteeni merkityksen, sen eheyttävän vaikutuksen. Tunsin turvallisuuden, ja ymmärsin sen. Turvallisuus on tärkein asia minulle. Minun täytyy tuntea turvallisuutta kotonani, läheisteni kanssa. Se on yksi syy miksi tykkään rutiineista, ne luovat minulle turvallisuuden tunnetta lisää.
Kiitos että saan tuntea oloni turvalliseksi, tänään ja huomenna. ❤
Traumaselviytyjä 