Tänä aamuna turvalisuuden tunteeni järkkyi ja menin sadasosa sekunnissa ylivireystilaan. Olin yhdessä hetkessä täysin hereillä, valmiina ja valppaana. Aivan kuin kotipesäni ohi olisi kävellyt leijona. Minun oli viritettävä kaikki aistit äärimmilleen. Syke kohosi ilman mitään kehollista ponnistusta, kuuloni herkistyi ja näköni terävöityi. Luulen että jokaikinen lihassäie kropassani oli valmiina puolustautumaan, ehkä jopa pakenemaan?
YLIVIREYS
Olin ylivireystilassa noin viisi tuntia. Viisi tuntia valmiudessa taistelemaan tai kuolemaan… se on paljon se. Sitten leijona käveli pesälle, pysähtyi ja minun oli pakko taistella. Oli pakko puolustautua. Mutta ei auttanut, en onnistunut. Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon aika nopeasti, suorastaan laskelmoidusti, ymmärsin kuolevani muuten. Lamaannuin.
ALIVIREYS
Tipuin siis alivireystilaan yhtä nopeasti kuin olin mennyt ylivireystilaan. Tämä oli huomattavasti kamalampaa kuin ylivireys. Yhtäkkiä kaikki lihakseni jotka hetki sitten olivat valmiina toimintaan, ei totelleet ollenkaan. Kaikki kroppani osat painoivat enemmän kuin olisin jaksanut kantaa. Ajatukseni alkoivat puuroutua. Puheeni jähmettyi, hidastui kuin musiikkivideossa. Silmäluomeni alkoi painaa ja minua alkoi väsyttämään todella paljon. Join pannutolkulla kahvia eikä se auttanut mitään.
Menin jopa hieman paniikkiin. Mietin mitä voisin asialle tehdä ja päätin kokeilla kehollista herättelyä. Laitoin musiikin soimaan ja aloin tanssia. Tein samalla ruokaa ja pesin pyykkiä sillä ne lisää minun turvallisuuden tunnetta yleensä. Samoin tv:n tai radion päälle laittaminen ja yleinen kodinkoneiden humina. Nyt nämäkään ei auttanut. Kävin suihkussa useaan otteeseen vain lepäilemässä ja hakemassa turvaa lämpimästä vedestä. Tiesitkö muuten että yksinäiset ihmiset käy useammin pitkissä kuumissa suihkuissa koska se juuri tuo lohtua ja turvaa. Tämä on mielestäni myös paniikkikohtauksiin ja ahdistuksiin erittäin toimiva keino.
Loppujen lopuksi luovutin, en tällä hetkellä saa alivireystilaa nousemaan normaaliin vireystilaan. Joten menin lepäämään. Pakotin itseni syömään ja juomaan vettä. Torkahtelin mutta heräilin kuin säpsähtäen, aivan kuin en saisi nukkua. (Et tietenkään saa, koska olet hengenvaarassa sen leijonan takia!!)
Olen lepäillyt koko päivän, toivon että saan unta ja saan aloittaa huomisen päivän normaalisti. Taistele-Pakene-Lamaannu refleksini toimii siis oikein mainiosti yhä.
Traumaselviytyjä 