Kategoria: Vakautus

Hyvää uutta vuotta kaikille! Välivuoteni on nyt lopussa. Otin yhden vuoden käytännössä aivan tyhjää! Tyhjensin kalenterini tasan vuosi sitten ja mikä vuosi se olikaan! Ei nimittäin mitään raportoitavaa.

Koko vuoden hengittelin sohvalla ja keräsin itseäni. Nukuin paljon ja lepäsin enemmän. Lopetin stressaamisen ja opin vihdoin sen EI:n sanomisen! Se oli vaikeaa, mutta ainut mitä se vaati oli rohkeutta ja toistoja. Rohkeutta vaatii nimittäin se, että miten vastaanotat sen oman tunnetilasi mitä sen EI:n sanominen tuottaa. Se on nimittäin pelko. Pelkäät mitä vastapuoli sanoo, kun vastaat johonkin ei käy. ”Ei, en voi tulla töihin lauantaina.” ”Ei en voi tulla kahville silloin.” ”Ei en voi auttaa sinua siinä asiassa.”

Tulee nimittäin pelko siitä, mitä toinen vastaa siihen! Mutta en saanut kertaakaan vihoja niskaani siitä. Hämmennys oli ehkä yleisin reaktio, mutta se nyt olisi pitänyt olla arvattavissakin.

Next level on sitten selittämisen lopettaminen! Sen opin vasta noin puolen välin tienoilla. Minun ei tarvitse selittää miksi ei. Se se vasta inhottavalta tuntuikin aluksi! Tuntui että tulee ihan järkyttävä tarve SELITTÄÄ toiselle miksi jokin asia EI KÄY.

Mutta vuoden harjoittelulla minusta tuli jo kieltämättä aika hyvä EI:n sanoja. Ja siitä olen erittäin ylpeä. Se olikin vuoden suurin saavutukseni, hah. Ja muista että tämä on yksi erittäin vaikeista asioista ja sitä ei vuodessakaan tunnu millään oppivan, voin kertoa, on nimittäin harjoiteltu!! =)

Tuli oltua paljon perheen kanssa, tehtyä paljon hyvää kotiruokaa kun enää ei ollutkaan se kuuluisa kiire minnekkään. Siivoilin, ulkoilin ja kuuntelin huimat 150 kirjaa tämän vuoden aikana!

MITÄ UUSI VUOSI TUO TULLESSAAN?

Ei mitään. Aion nimittäin jatkaa samalla tavalla. Ainut minkä aion vuoteen 2023 tuoda, on liikunta. Aion nimittäin harrastaa liikuntaa sen vastapainoksi kun olen koko vuoden makaillut sohvalla =)

Muuten aion jatkaa samalla tavalla. Vähennän luentoja vain itselle merkityksellisiin, töitä teen vain parina päivänä viikossa ja loppuajan nautin elämästäni. Jos nimittäin jotain viime vuonna opin aivan kuin vahingossa, oli se budjetointi. Mitä vähemmän tienaat, sitä enemmän pitää kiinnittää menoihin huomiota. Tein ruokalistoja, ostoslistoja kauppaan, laskin menot pennilleen ja tulot vieläkin tarkemmin ja opin paljon!

Nyt voin vähemmällä työllä saada saman verran rahaa, kun en enää tuhlaa turhaan. (olen myös joskus shoppaillut tyhjiööni, se kannattaa huomioida jos sitä tekee) Ruoka ei toki ole turhaa ostettavaa, mutta kun menet kauppaan ilman ostoslistaa, teet luultavasti heräteostoksia. Ja se voi tuottaa ruokahävikkiä joka on taas aivan rahan heittämistä roskiin. Mutta se budjetoinnista.

Toivottavasti sinä voit tuoda uuteen vuoteen jonkun itselle hyvinvointia lisäävän rutiinin. Voit lukea minun ajatuksia aiheesta tästä

Toivottavasti uusi vuosi tuo paljon lämpimiä kohtaamisia, rakkautta ja onnen tunteita elämääsi!

XOXO Jonna

Olen huomannut että on paljon pieniä asioita omassa arjessa, jolla joko vahvistan tai heikennän omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä. Jokaisella niillä on oma, erittäin tärkeä merkitys suuremmassa kokonaisuudessa ja kaikilla niillä on yksittäinkin väliä. Mutta vaikka joku osa-alue joskus hetkellisesti sakkaisikin, on siellä muutama perusasia minkä olisi ehdottomasti hyvä olla kunnossa, että pysyy vielä toimintakykyisenä, kuten esimerkiksi uni.

Oma hyvinvointi on ykkösprioriteetti!

Tärkein päätös minkä olen elämässäni tehnyt on selkeästi se, että laitoin oman hyvinvointini numero ykköseksi. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, aivan kaikki. Uskon nimittäin että kaikkien ympärillänikin olevien ihmisten hyvinvointi paranee, mitä paremmin minä voin. Vanha vertaus siihen, miten lentokoneessa laitat happimaskin ensin itsellesi ja vasta sitten läheisillesi pätee tähän oikein hyvin. On vaikea auttaa muita jos oma happi on loppunut.

Tämän päätöksen tekeminen on tuonut välillä eteeni vaikeitakin valintoja. Joitain ystäviä ei vaan ehdi tapaamaan tai joutuu joillekkin todella kivoille jutuille sanomaan ei. Mutta se on lisännyt omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani niin paljon etten kadu mitään.

Olen oppinut sanomaan ei

Ei sana on vaikea, varsinkin ihmiselle joka on oppinut miellyttämään. Ajatus siitä, että minusta ei pidetä, tai minut hylätään jos joudun joskus sanomaan ei, on ollut väärä. Minun ei tarvitse edes selitellä miksi minun on johonkin vedettävä raja. Rajojen veto on erittäin tärkeää omaa hyvinvointia ajatellen. Kannattaa oikeasti käyttää hieman aikaa miettiäkseen mitä juttuja on tehnyt joidenkin muiden toiveesta, eikä omasta halusta. Saatat jopa uupua sanoessa kaikille pyynnöille aina joo. Täytyy osata sanoa EI, sillä minun hyvinvointi on minun ykkösprioriteetti.

Olen oppinut sanomaan kyllä

Nimittäin niille asioille mitkä vahvistavat ja tasapainottavat mielenterveyttäni. Aamulenkit ja terveelliset ruokailut kun ei aina ole se asia mitä eniten maailmassa haluaisin tehdä. Sillon kun vettä sataa kaatamalla ja on pimeää, ei peiton alta aamulenkille lähtö houkuta. Tai kun tekisi mieli syödä vain rasvaa suolaa tai sokeria. Kyllä sen kaikki tietää miten hyviä ne hampparit ja pizzat on, mutta onko niiden syöminen päivittäin järkevää niin ei. Herkuttelu kuuluu kyllä elämääni enkä varsinaisesti kiellä lautaseltani mitään, mutta tiedostan mitkä valinnat on fiksuja ja energiaa antavia ja mitkä ei. Mutta kaikissa näissä tilanteissa tiedän milloin pitää sanoa kyllä. Nimittäin itsekuri ei aina ole negatiivista, vaan joissain tapauksissa se onkin rakkautta itseään kohtaan, kun tietää että ne lisää hyvinvointia. Aamulenkit kyllä, rentoutuminen kyllä, lukeminen kyllä, ilman puhelinta iltaisin kyllä, juoksulenkit kyllä..

Itsekuri voi olla myös rakkautta itseään kohtaan

Silloin alkuun minä tein selväksi itselleni mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja sen jälkeen mietin mitä pitää muuttaa, mitä pitää poistaa ja mitä pitää lisätä elämääni että hyvinvointini lisääntyisi. Kaikki oli oikeastaan vain pieniä arjen valintoja. Joista tuli todella suuri kokonaisuus. Näillä pienillä valinnoilla muutin koko elämäni! Ja koska kyse on niin pienistä asioista, uskon että jokainen pystyy siihen jos minäkin pystyin.

Mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle tarkoittaa?

Tämän voi tehdä vaikka kirjoitustehtävänä, miksei piirrelen jos se on se oma juttu. Kirjoittaminen on se minun juttu, joten kirjoitin paperille tuon kysymyksen, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle tarkoittaa. Otin tähän aikaa, mietin millaisiet ihmiset mielestäni ovat hyvinvoivia ja elämäniloisia, miltä ne näyttää ja mitä ne tekee, millaisia valintoja he arjessaan kohtaavat. Mietin sellaista tilannetta missä minulla ei olisi mitään rajoitteita, ei ajallisia tai rahallisia, mitä asioita itse tekisin oman hyvinvointini vuoksi.

Sitten käänsin paperin ja kirjoitin toiselle puolelle mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla tämänhetkisessä arjessani jotta tuo toiselle puolelle kirjoitettu teksti olisi totta minulle nyt. Sen jälkeen minulla olikin lista asioista

• mitä lisätä arkeeni että hyvinvointini lisääntyy.
• millaisia huonoja rutiineita pitää poistaa joka päiväisessä tekemisessäni.
• mitä asioita pitää muuttaa tai hiukan modata, että ne palvelee paremmin minun hyvinvointia.

Varsinkin nyt on monella aikaa miettiä omaa hyvinvointiaan ja sen merkitystä. Uskon että rutiinien merkitys korostuu nyt entistä enemmän. Ulkoilma ja luonnon merkitys on nyt suurempi kuin koskaan aikanamme. Vaikka tämän hetkinen tilanne maailmassa on meidän kaikkien mieltä järkyttänyt, on tässä myös hopeareunus. Nyt meillä on aikaa itselle ja sille ydin lähipiirille. Meitä kaikkia tämä tulee koskettamaan tavalla tai toisella, pidetään siis huolta toisistamme ja varsinkin itsestämme.

Toivon voimia jokaiselle tähän hetkeen!

Iloa ja valoa – Jonna