Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta ”If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös ”messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge

 

 

Hyvää Joulua!

Jouluaatto. Paljon monenlaisia muistoja ja tunteita liittyy jokaisella tähän vuodenaikaan. Niin negatiivisia kuin positiivisia. Yksinäisyyttä, ahdistusta, pelkoa, takaumia. Iloa, onnellisuutta, kiitollisuutta, rakkautta ja niin edelleen.

Mutta joka joulu on onneksi taas mahdollisuus luoda uusia muistoja. Jos vanhat joulu muistot on negatiivisia, voit luoda joka joulu uusia, positiivisia. Olen nyt aikuisiällä luonut itselleni uusia joulumuistoja, onnellisia sellaisia. Muistoja pystyy luomaan jos on aikaa hiljentyä hetkeen. Olla kiitollinen. Seurata hetki omaa jouluaan kuin sivusta, tarkkailijana.

Toivon että kun pysähdyt ja tarkkailet jouluasi, pystyisit huomaamaan rauhan ja kiitollisuuden. Hyvän mielen. Päihteettömän joulun kaikille, lapsille ja aikuisille. Ympärilläsi olisi rakastavia, sinua ja toisia arvostavia ihmisiä. Joilla olisi aikaa sinulle ja rakkailleen. Huomaisit että sinä saat olla heidän seurassaan juuri sellainen kuin sinä olet.

Huomaisit itsessäsi rauhan. Helpotuksen tunteen siitä että kaikki on nyt hyvin, tässä hetkessä. Nauraisit ja iloitsisit tästä päivästä. Saisit vatsasi täyteen tänään, saisit herkutella. Näkisit myös rakkaittesi kasvoilla naurun ja ilon.

Kiitos tästä joulusta, näistä tuoksuista ja tunteista mitä tämä päivä pitää tänään sisällään, sillä ne huokuu rakkautta, kaikkia rakkaitani ja minua itseäni kohtaan.

Kiitos, hyvää ja rauhallista joulua.

2412-2018-042784466884405059119

24.12.2018 Jonna

Ylikuormittuminen

Välillä huomaan ylilkuormittuvani. Olen varmaan aina ollut tälläinen, mutta vasta nyt tunnistanut ja myöntänyt tämän itselleni. Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Minulle on yleisesti ollut helppoa tutustua ihmisiin ja jutella kaikkien kanssa.

Nyt olen kuitenkin huomannut että tälläisten tilanteiden jälkeen haluan kadota johonkin kuplaani. Sain viime vuonna vastamelukuulokkeet joululahjaksi mieheltäni, ja ne on parasta mitä tiedän! Kun tuntuu että nyt alkaa olemaan liikaa, vetäydyn yksin makuuhuoneeseen ja laitan kuulokkeet korville. Saatan katsoa jotain, tai lukea. Välillä saatan vain kirjoitella, jonkun meditaatiomusiikin soidessa kuulokkeista.

Yleensä siivoan kuulokkeiden kanssa, sillä siivoaminen jostain syystä saa tunteeni pintaan. Ja koska tunteet joita siivous nostaa, eivät yleisesti ole mitenkään positiivisia, vetäydyn kuulokkeiden suojiin. En halua levittää pahaa oloani ja ärtymystä muihin. Aina se ei onnistu. Ennen minä siivosin kuin kahjo, siivosin vimmalla, raivolla. Olin vihainen kaikesta sotkusta muille, äksyilin ja tiuskin. Saatoin jopa huutaa. Nykyisin tunnistan tämän hirviön joka minusta nousee silloin. Laitan kuulokkeet korville ja katoan. Käyn tunteet läpi itsessäni.

Pitkien sosiaalisten tilanteiden jälkeen saatan olla niin kuormittunut että alan kotiin tultua itkeä. Minulla on paha olla ja haluan vain olla yksin. En kestä mitään kovia ääniä tai keskustelua. En kestä kosketusta, enkä halua kenenkään seuraa. Haluan olla yksin. Paha olo on kokonaisvaltainen, se on kuin viha ja suru yhtäaikaa. Tunne on kuin olisi jollain tavalla sähköistynyt kaikesta, pienikin ääni, sana, kosketus, rikkoo sen ja se sattuu. Aivan kuin saisi sähköiskun. Yleensä katson silloin jotain hömppää, vaikka frendejä. Sopivan letkeää, aivotonta kivaa. Siitä tulee pikkuhiljaa hyvä mieli, ja se valuu hiljalleen koko kehooni. Tähän vielä päälle kunnon yöunet niin seuraavana päivänä olen taas valmis mihin vain.

IMG_20180426_055123

Itselleni tämän asian myöntäminen on ollut helpottavinta. Ja tästä asiasta läheisteni kanssa keskustelu. Mieheni tietää jo, että tiettyjen tilanteiden jälkeen tulen kotiin viltin alle, kuulokkeet korviin. Kotona tiedetään jo, että kuulokkeet päässä minun yleensä annetaan olla rauhassa.

Mieheni tietää myös että olen kosketukselle välillä todella herkkä. Minä olen meidän parisuhteessa se joka säätelee kosketuksen määrää. Minä tulen kainaloon kun haluan, minä halaan silloin kun haluan. Minua ei koskaan torjuta. Minä en haluaisi koskaan myöskään torjua toista, ja koska se tälläisessä tilanteessa tulisi eteen, on todella helpottavaa että minä säätelen kosketusta. Meille tämä on toiminut aina. Meidän välillä on hellyyttä ja läheisyyttä molempien mielestä.

 

IMG_20180426_055233

Juoppoverhot

Ensimmäinen kokopitkä työpäivä takana. Ja hienosti meni, jaksoin koko päivän väsähtämättä yhtään!

Itseasiassa jaksoin kotonakin touhuta vaikka mitä sen jälkeen, siivoilua ja pyykkihuoltoa. No, uutta kotia onkin kiva siivoilla.

Äiti piti aina kodin kunnossa kun olin pieni, vaikka kuinka olisi krapula ollut, niin seuraavana päivänä siivottiin asunto sen kuntoiseksi kun mitään juhlia ei olisi ollutkaan. Kaikki piti olla tip top.

Vieläkin muistan että äiti oli tarkka siitä, ettei verhot roiku ikkunassa. Jos joskus käveltiin kerrostalojen ohi, äiti katseli ikkunoita, ja jos jossain roikkui verhot huonosti oli se äidin mielestä selvä merkki että siellä ei asiat ole muutenkaan kunnossa.

Mieheni nauraakin minulle kun sellaiset verhot näkiessäni tokaisen, ”juoppoverhot”. Olen minäkin tarkka verhoistani, ne on oltava nätisti ikkunassa ja aivan ojossaan. Hassua miten sitä siirtää neurooseja itselleen, sukupolvelta toiselle.

IMG_20180916_082448

Sama oli liinavaate ja vaatekaappien kanssa, äitillä oli aina kaikki rivissään kuin olisi viivoittimella laitettu. Sille ominaisuudelle olen hieman kade, sillä itsellä se ei aina niin onnistu vaikka viikkaankin esim tyynyliinat tietyn kaavan mukaan. Äiti oli myös tunnettu puhtaan valkoisista pyykeistään.

Äiti oli aina viimeistelty, siisti ulkoinen olemus ja puhtaat vaatteet. Asukokonaisuus oli yleensä harkittu ja äiti käveli kauniisti. Korkokengillä kävely oli äidille helppoa ja hän näytti arvokkaalta kävellessään. Äidillä oli tyylitajua. Tämä oli se mitä ulkopuoliset yleensä äitistä näki. Monet kehuivat äidin nättiä ja siistiä asuntoa, äiti piti sisustamisesta, kauniista tavaroista ja vaatteista.

Pidän siisteydestä, mutta olen yrittänyt opetella nyt myös armollisuutta itseäni kohtaan. Joka päivä ei oikeasti tarvitse imuroida ja se sosiaalitoimisto ei huostaanota lapsia vaikka tiskit joskus olisikin tiskipöydällä ja sukat lattialla. Olen hyvä äiti silti.

Silti aina välilä sotkuista kotia katsoessani tunnen ahdistusta. Vanha uskomus siitä että sosiaalitoimisto tulee jos meillä on epäsiistiä, pysyy tiukassa minun ajatuksissani. Se on istutettu niin syvälle.

Kirjoitettu kesäkuussa 2015

IMG_20181011_083034

USKOMUKSET

Edit tähänä päivään. Vanha uskomus tosiaan pysyy tiukasti, viimeksi tällä viikolla purin tätä uskomusta Life Coachin avulla. Epäsiisti koti saa minut vieläkin välillä tuntemaan ahdistusta. Ahdistus muuttuu usein vielä raivoksi. Siivoan siis raivon vallassa. Joudun usein sulkeutumaan omaan kuplaan siivouksen ajaksi, laittamaan kuulokkeet korville, että saan raivota itsekseni. Mietin asiaa monelta kantilta, ja järkeni kyllä kertoo että minun pitäisi ottaa iisimmin asian kanssa, ei se niin vakavaa ole. Mutta kun keho elää yhä siellä uskomuksen alkulähteessä, on sen purkaminen haastavaa.

Olen ymmärtänyt, että juuri tämä itserakkaus ja armollisuus on tie sen purkamiseen. Ja pikkuhiljaa. Tässä vaiheessa täytyy vain kuulostella ja tunnistella sitä tunnetta minkä epäsiisteys saa aikaan. Miettiä myös sitä mitä puhun silloin itselleni. Sanoisinko saman ystävälle jos olisin hänen kotona? Me ihmiset usein puhumme itsellemme todella julmasti. Emme koskaan puhuisi ystävälle samalla tavalla, niin julmasti ja kylmästi.

SISÄINEN PUHE

Ensi askel onkin tunnistaa oma sisäinen puhe. Mitä puhun itselleni silloin? Kaikista hankalinta asiassa on se, että tunne on niin vahva, että se vie mennessään. On todella hankala pysähtyä vahvan, negatiivisen tunnetilan iskeytyessä päälle. Mutta sitä opetellaan. Ensi kerralla kirjoitan tunnetilan paperille. Mistä tulit? Mikä sinun tarkoitus tässä tilanteessa on? Haluatko suojella minua joltakin? Onko se realistinen pelko? Miten sinä haluat että reagoisin? Miksi? Jos sinulla olisi minulle jokin viesti, mikä se olisi?

Sitten tilalle voi tuoda sitä armollisuutta ja itserakkautta. Minä riitän tälläisenä.. Minä hyväksyn itseni tälläisenä.. Minä tunnen näitä tunteita.. Tunteeni ovat hyväksyttäviä… Minä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.. Tälläistä sisäistä puhetta pitää harjoitella paljon jos on tottunut puhumaan itselleen vain ilkeästi ja negatiivisesti. Minä puhun sen usein ääneen. Silloin kuulen sen itseni sanomana. Se on tärkeää. Puhun usein metsässä yksinäni. Yksin kotona ollessani. Minä olen tärkeä, minä olen rakastettava, olen kaunis, olen tasapainoinen, olen sisäisesti viisas.. jne.

Muista että vaikka maailmalle olet vain joku, jollekkin olet koko maailma. Myös itsellesi, joten puhu itsellesi kauniisti, rakasta itseäsi, salli hyvinvointi itsellesi. Salli elämääsi kaikki se hyvä. Olet ansainnut sen, vaikka välillä sitä epäiletkin. ❤