Arvostan itseäni

Hyväksikäyttötrauman kokeneena minun on vaikea luottaa ihmisiin. Kaikkiin ihmisiin, valitettavasti myös niihin läheisimpiin. Tätä asiaa avasin jo tässä kirjoituksessa. Lapsena minulle tärkeät ihmiset ovat satuttaneet minua, jolloin luotto kaikkiin ihmisiin rikkoutuu. Muurit on päällä koko ajan.

Tämän lisäksi minun on vaikea arvostaa itseäni. Olen aina kokenut olevani jollain tavalla huonompi ja pienempi kuin muut ihmiset. Olen pahimpina aikoina ajatellut olevani aivan pilalla, ihminen jonka ei kuulu edes elää.

En arvosta itseäni

En ole koskaan arvostanut itseäni enkä kunnioittanut kehoani. Olen laiminlyönyt itseäni kaikin mahdollisin tavoin. Kehon laiminlynti on ollut todella kokonaisvaltaista. Mutta pieninä paloina olen opetellut elämään ja arvostamaan itseäni. Kuuntelemaan jo hieman kehoani ja opetellut kunnioittamaan sitä, kehoni kun on minun elämäni temppeli. Jonain päivänä olen valmis, tai sitten en. Mutta jo matkasta olen oppinut nauttimaan.

IMG_20190127_130306_617

ASTEIKOLLA 1-10, KUINKA PALJON ARVOSTAT ITSEÄSI?

Tässä hetkessä vastaan 8. Tämä vastaus on jo todella hyvä koska minun mittapuulla ei numeroa 10 ole mahdollista edes saavuttaa. Kahdeksan on siis jo todella hyvä. Arvostan tässä hetkessä itseäni kovin, huomenna tilanne voi olla 4, sitä ei koskaan tiedä. Keskiarvoksi sanoisin 5 tai 6, noin yleisesti. Eli parannettavaa kyllä on.

MITEN VOISIT KOHDELLA ITSEÄSI ARVOSTAVAMMIN?

Tästä lähtien,

Puhun itselleni kunnioittavammin, olen läsnä itselleni ja kuuntelen itseäni, sekä kehoani. Kohtelen itseäni ja kehoani arvokkaammin ja kunnioittavammin.

Pidän huolta fyysisestä ja psyykkisestä kunnostani ja pyrin tasapainoiseen ja hyvinvoivaan mielentilaan.

Puhun itselleni kauniimmin ja olen myötätuntoisempi omia tunteitani ja ajatuksiani kohtaan ja annan itselleni anteeksi. En liikaa, tai jopa ollenkaan ruoski itseäni, mutta asetan silti tavoitteita.

Annan itselleni anteeksi ja ymmärrän itseäni. Päästän irti sellaisista ajatusmalleista jotka ovat joskus minua palvelleet, mutteivat enää sitä tee. Ymmärrän jos se on vaikeaa ja teen silloin enemmän töitä sen eteen.

En syyllistä itseäni vanhojen ajatusmallien ohjaamista päätöksistä tai valinnoista, ja ymmärrän mihin asioihin voin nykyisin vaikuttaa.

Vietän aikaa minulle mieluisien asioiden parissa, mutta ajan itseäni myös epämukavusalueelle, jotta voin kasvaa ja kehittyä. Olen kiitollinen itselleni asioista mitä olen jo saavuttanut, ja itsetuntemuksestani mitä olen kehittänyt.

Olen kiitollinen kaikesta kasvusta mitä minussa on tapahtunut ja vahvuudesta mitä olen valjastanut oikeisiin asioihin. En väistele, tai yritä painaa pois vaikeitakaan tunteita, vaan kohtaan ne ja pyrin kasvamaan niiden äärellä.

Olen myötätuntoinen itseäni kohtaan. Rakastan itseäni kaikessa epätäydellisyydessä, enkä anna kenenkään nujertaa enää minua.

IMG_20190127_150155_133

Uhri VS. Selviytyjä

traumaselviytyjä2

Traumalasien takaa katsoo kaikkea mustavalkoisesti.  Omat ajatusmallit ovat ovat trauman takia vinoutuneet. Ne ovat vääristyneitä. Ne vääristää meidän tapaa katsoa maailmaa, tuntea tunteita, kuunnella ajatuksiamme. Joten sitä kautta ne vääristää myös meidän tapaa toimia.

Kaikki ihmiset kohtaa erilaisia tilanteita ja tapahtumia elämänsä aikana. Myös negatiivisia, epäoikeudenmukaisia, pelottavia ja ikäviä. Mutta traumalasien takaa tuntuu, että negatiiviset tapahtumat elämässä on enemmänkin kaava, joka toistuu loputtomasti. Tämä on myös syy siihen, että melkein kaikkea katsoo negatiivisesti. Negatiivisuuteen vähän niinkuin katoaa, hukkuu. Siihen tottuu ja siitä tulee osa sinua ja sinun elämää.

VÄÄRISTYNEET AJATUSMALLIT

Ajatusmalli on se, että ajattelee automaattisesti kaikesta pahaa. Muut tuntuu puhuvan pahaa, ajattelevan sinusta pahaa. Ne ei arvosta sinua, ne epäilee sinua ja hylkii. Vaikka asia ei edes tosiasiassa olisi niin. Ja kun elämässä sitten on välillä jotain hyvää, ajattelee että kohta se viedään pois. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. ”Pessimisti ei pety” -ajatusmalli on traumalasien takaa potenssiin tuhat. Hyvistä asioista ei osaa nauttia kun”tietää” sen kohta loppuvan, tietää että kohta tämä kaikki viedään pois, kaikki loppuu. Pelkää että kuolee. Ja paha, ja paska olo saapuu. Ja sitten sitä vaan toivoo että kuolisi pois, pois kärsimästä.

Joskus sitä hiukan suurentaa asioita. Paskan määrä tuntuu suuremmalta kuin se ehkä onkaan. Tai välillä sitten pienentää, pienentelee asioiden todellista vakavuutta. Oikeasti vakavat ja kamalat asiat ei oikeastaan olekkaan niin suuria ja vakavia, itse asiassa ”ei ne ole mitenkään isoja, ei niistä tarvitse puhua. Ei niitä kannata liikaa ajatella. Antaa niiden olla, ei ne vaikuta mun elämään”.

Tai sitten käy niin että syyllistää kaikesta itseään. Syyllistää jopa niistä asioista, mistä ei tarvitsisi, mihin ei ole vaikutusta. Mutta usein syyllistää myös muita, myös niistä asioista mihin olisikin itse vastuussa. Syyllistää toisia, ettei itse tarvitsisi ottaa vastuuta.

Yksi vääristynyt malli on, että uskoo kaikkia omia ajatuksiaan. Tyhmä kun et tuotakaan osannut, sanoo itselleen ”Olen tyhmä” on lopulta uskomus itsestään. Tai uskoo tunteitaan sokeasti, ”tuntuu että en tajunnut”, eli ”olen idiootti”. Kritisoi itseään aina. Eksyy aina uhrin asemaan. Minulle tapahtuu aina näin. En minä osaa koska.. En minä pysty koska.. Miksi olen niin tyhmä, ruma, hullu, yms. Ja kritisoi usein myös muita. Miksi sinä et KOSKAAN.. tai miksi sinä AINA..

Uhriutuu. Vajoaa itsesääliin. Hautautuu sohvanpohjalle koska kokee että mikään ei onnistu. Ruoskii itseään kaikista epäonnistumisista ja sen lisäksi kaivaa itselleen syvempää kuoppaa puhumalla itselleen ”ei sinusta mihinkään ole kun sinulla on tuollainen menneisyys. Et sinä siihen pysty kun et sinä osaa”. Ja kaikkea muuta myrkkyä mitä syöttää aivoihinsa päivästä toiseen. ”Jonkun täytyy pelastaa minut, en yksin pysty.” Ja silti luulee ja kuvittelee että pitää yksin pystyä. Toivoo että joku tulisi siihen ovelle ja kertoisi tulleensa nyt auttamaan, ottaisi ohjat käsiinsä ja pelastaisi.

Mutta eihän se niin mene. Kukaan ei tule. Selviytymistä ei ole se, että yrittää pärjätä yksin niin kauan että selkä katkeaa. Vaan se on sitä uhriutumista. Selviytymistä on se, että uskaltaa pyytää apua ennekuin selkä katkeaa, ja sitten osaa ottaa sitä vastaan.

IMG_20180725_043120

UHRI VAI SELVIYTYJÄ

Mikä  erottaa uhrin selviytyjästä? Se on mahdollisuus, kuin vaihtoehto. Vaihtoehto nousta sieltä kärsimyksestä. Kipu on väistämätöntä, kärsimys on vapaaehtoista. Joten se mitä kannattaa tehdä, on muuntaa trauma työkaluksi. Se vaatii työtä, haavoittuvuutta, sopeutuvuutta ja varsinkin vastuuta. Se on sinun vastuulla nousta sieltä. Kukaan ei tule ovellesi ja kerro että nyt elämäsi alkaa. Se alkaa tasan siitä kun päätät nousta sieltä. Tehdä elämälläsi niitä asioita mitä haluat. Mutta helppo se matka ei ole. Elämällä on opetus jota kirjat ei opeta. Sieltä tulee vahvuus. Se on resilienssiä.

Monet asiat elämässä on epäreiluja, ja osa jopa anteeksiantamattomia. Mutta se mitä et voi muuttaa, se pitää kestää. Mutta siellä on opetus. Jokaisessa vastoinkäymisessä on sinulle jokin opetus. Jopa niissä kaikkein vaikeimmissa. Sinä voit valita kasvaa. Mikä on eheytymisen tiellä se hetki kun kaikki vaan loksahtaa kohdalleen? Minulle se oli oman vastuun ymmärtäminen. Se että minä keskitän kaikki energiani, kaikki voimavarani itseeni. Minun eheytymiseeni. En siihen että syyllistän jotain, jotakuta. Että minä otan vastuun itsestäni.

”Your wounds is probably not your fault, but your healing is your responsibility”

Kerro tarinasi. Huuda se. Kirjoita. Tai kuiskaa. Mutta kerro. Kaikki ei ymmärrä, kaikki ei halua ymmärtää. Osa kiistää. Mutta moni kiittää. Ja pikkuhiljaa, sinun heimo löytyy, ja enää et ole yksin. Muista sitä ennen, että eheytyminen vaatii myös yksinoloa. Eläimetkin menee yksin nuolemaan haavojaan, jopa tärisemään kuolontaistelun jälkeen. Vasta sitten he palaavat laumaan. Traumoista eheytyminen vaatii myös yksinoloa, itsensä tutkiskelua. Hiljaa, omassa itsessään. Luonto on hyvä paikka siihen, siellä on hyvä tutkia itseään ja tunteitaan. Kuunnella ajatuksiaan, itseään. Kysyä kysymyksiä itseltään. Siellä sinua ei tuomitse kukaan.

Ja jos et ole vielä tähän valmis, se on ok. Se aika tulee vielä. Muista olla armollinen itsellesi.

0912-2018-0833730658983906714396

 

 

 

Tunnetyöskentely

NEGATIIVISTEN TUNNETILOJEN TUTKISKELU

Miten usein sitä tulee tutkiskeltua omia tunnetilojaan suurennuslasin kanssa? Kun paska olo tulee, sen haluaisi vain saada mahdollisimman pian pois. Ahdistus tai paniikki tai pelko on sellaisia tunteita että ei niitä haluaisi siinä tilanteessa alkaa analysoimaan, missä tämä tuntuu, miltä se tuntuu tai miksi se tuntuu?

Mutta avain siihen että niitä pystyisi alkaa vastaanottamaan, voi hyvinkin olla tie helpotukseen. Ja siihen että voi alkaa vastaanottamaan, täytyy hiukan analysoida. Jos siinä hetkessä kun tunne tulee, ei siihen alkuun kykene, aloita analysointi heti kun tunne hiukankaan pienenee. Mutta yritä olla juoksematta sitä karkuun. (Tämä oli minun tapa joskus, metaforana ja kirjaimellisesti) Minulla analysointiin auttoi paperi ja kynä, ja  mielikuvitusharjoitukset.

KIRJOITA SE ULOS

Ota kynä ja paperia ja kirjoita siihen negatiivinen tunne. Vastaa ainakin näihin kysymyksiin:

  • Miltä se tuntuu?
  • Missä se tuntuu?
  • Asteikolla 1-10, miten paljon se tuntuu?
  • Jos se tunne olisi jokin muoto kuva tai symboli, mikä se olisi?
  • Jos sillä olisi sinulle jokin viesti, mikä se olisi?

Kirjoita sitten paperille, miksi sinulla tämä tunne oli? Miksi se tuli käymään? Mikä tarkoitus sillä oli? Ja tärkein, TARVITSITKO TÄTÄ TUNNETTA? Onko se joksus suojellut sinua joltain? Suojeleeko se sinua nyt joltain?

Miltä tuntuisi ottaa tunne vastaan, hyväksyä se? Kirjoita paperille, että hyväksyt sen, etkä tarvitse sitä enää. Tunteella on ollut jokin tarkoitus joskus, kirjoita se ylös ja kirjoita että ymmärrät tarkoituksen, muttet tarvitse sitä enää. Kun olet kirjoittanut kaiken analysointisi tunteesta voit repiä paperin aivan pieniksi, samalla ääneen tai mielessäsi sanoen ”hyväksyn sinut, en tarvitse sinua enää”

Jokaisella tunteellamme on jokin arkoitus, jokin viesti. Täytyy oppia vaan kuuntelemaan, jopa ”keskustelemaan” niiden kanssa. Kysyä miksi olet täällä, mikä tarkoitus on. Tämän tyyppisiin harjoituksiin tarvitsee turvallisen ympäristön, aikaa itsensä kanssa. Negatiiviset tunnetilat on meillä jostain syystä, jostain tarkoituksesta, ja niitäkään ei pitäisi väheksyä. Joskus voisi jopa hyväksyä.

Miltä tuntuu hyväksyä ahdistus? Pelko? Suru?

Inside, you are resilient, brave and so much stronger and more powerful than you think.

trauma (172)

MIELIKUVAHARJOITUS

Tämän saman voit tehdä myös mielikuvaharjoituksena, jos se on sinulle luontevampaa. Minä olen niin visuaalinen että minulle tämä on helpompi, tämä on mielestäni myös helpompi tehdä silloin kun ”tunne on päällä”

Ota hyvä asento ja hengitä muutama kerta syvään, keskity hengitykseen. Maadoita itsesi siihen paikkaan missä olet (maadoituksesta voit lukea täältä) Kun  olet täysin läsnä itsessäsi, siinä hetkessä, ja paikassa, mieti mikä tunne sinulla on. Laita silmät kiinni ja mieti, mikä tämä tunne on, sanoita se. Jos et osaa eritellä sitä, se ei haittaa. Laita käsi siihen kohtaan missä tunnet tunteen. Miltä tunne näyttää? Onko siinä liikettä, ääntä, väriä, muotoa? Voitko ottaa tunteen käteesi, ja asettaa sitä eteesi? Aina tunne ei heti irtoa sinusta, mutta voit yrittää ensin vaikka pyörittää sitä, jos se auttaa sitä irtoamaan.

Kun tunne on edessäsi, kysy mikä viesti sillä on sinulle? Antaako se viestin lapulla, vai sanooko se sen? Voit kysyä muitakin kysymyksiä kuten, miksi se on täällä? Mikä sen tarkoitus on? Tarvitsetko sitä vielä? Suojeleeko se sinua joltain? Miltä ja miksi? Onko se enää ajankohtaista?

Kun olet tarpeeksi keskustellut ja tutkinut tunnetta voit sanoa sille ”minä hyväksyn sinut, mutta en tarvitse sinua enää” ja päästää irti, puhaltaa se pois. Lähettää se pois laatikossa, kirjekuoressa, mitä vain. Mielikuvassasi voit tehdä kuten haluat. miten parhaaksi näet.

 

trauma (169)

Aina se ei ole helppoa, todellakaan. Ja alkuun on vaikea keskittyä, vaikea käsitellä. Mutta mitä enemmän tätä olen tehnyt, sitä helpompaa se on. Harjoittelua tämäkin vaatii. Harjoitteluun voi käyttää myös positiivisia tunteita, niitä on kiva käsitellä ja mukava analysoida. Ja hei, milloin viimeksi nautit positiivisessa tunteessa näin perusteellisesti?

Iloa, rakkautta, energiaa, hyvää mieltä, tasapainoa, onnellisuutta ja sitä tunnetta mitä tähän päivään eniten kaipaat, lähetän nyt sinulle ❤

Mielialapäiväkirja

Tunnetilojeni seuranta oli yksi askel terapia tietä ja tärkeä sellainen. Minä nimittäin opettelin tunnetilat vasta aikuisiällä. Minä kyllä tiesin mitä tietyt tunteet ovat, tai miltä ne kuuluisi tuntua. Aluksi kun terapiassa piti sanoittaa tunnetilojaan, se oli erittäin vaikeaa. Aina minusta vain tuntui, että se oli sellainen epämääränen ”möykky”, joka tuntui jossain rintalastan tienoilla. Yleensä se tuntui ikävältä ja painavalta. Tämä tunne oli siis ahdistus, joka pääasiassa oli alkuvaiheessa tunnetyöskentelyä suurin tunteeni kaikista.

Kun mielialoja piti alkaa kirjata ylös käytin aluksi päiväkirjamaista tyyliä ja kirjoittelin niitä kalenteriini tai erilliseen vihkoon. En saanut sitä millään tavaksi ja rehellisesti sanottuna minä hiukan jopa välttelin sitä.

Kuulin että puhelimeen saa erilaisia appeja millä tätä voi seurata aika vaivatta. Kokeilin sen jälkeen todella monia eri sovelluksia, mutta nyt olen tainnut löytää kaikista parhaan sellaisen. Sovelluksen nimi on DAYLIO ja siinä parasta on:

  • Muistutus. Paras ominaisuus ehdottomasti on se että sovellus antaa sovittuun kellonaikaan muistutuksen päivän merkinnästä. Minulla muistutus on illalla jotta saan ennen nukkumaanmenoa laitettua asiat muistiin.
  • Mieliala. Sovellukseen merkitään päivän mieliala täppäämällä erilaisia hymiöitä, kokonaiskuva siis päivästä.
  • Aktiviteetit. Sen jälkeen täppäät mitä kaikkea olet tänään tehnyt, valittavana on USEITA vaihtoehtoja työn teosta, kirjoittamiseen, meditointiin , kavereihin, urheiluun yms ja sen lisäksi voit itse tehdä sinun näköisiä aktiviteettejä. Minulla esimerkiksi aamulenkki aktiviteetti =)
  • Päiväkirja. Vapaa tekstialue päiväkirjan tekemiseen. Kirjoitan tähän yleensä highlightit päivästä, voin siis vaikka ensi vuonna palautella muistiin tuon päivän.
  • Muokkausmahdollisuudet. Aktiviteetteja ja mielialoja voi muokata, premium paketissa muokkausmahdollisuudet äärettömiä, mutta minä olen pärjännyt maksuttomalla versiolla.
  • Viikkoraportti. Sunnuntaisin tulee viikkoraportti joka ilmoittaa viikon keskimääräisen mielialan, suosikkiaktiviteetit, näyttää mielialakaavion ja ilmoittaa että ”nähdään ensi viikolla” . Voit myös tsekata kuukausittaisen mielialakaavion ja siellä sovellus ilmoittaa mitä aktiviteetteja olet tehnyt ”parhaina päivinäsi” joten kun olet surkeammassa jamassa, voit sovelluksesta katsoa mitä olet hyvinä päivinä tehnyt, ja yrittää niillä aktiviteeteilla parantaa oloasi. ❤ Voit myös katsoa mitä teit kamalimpana päivänä ja ehkä välttää sellaisia?
trauma (11)
pakkasta aamulenkillä

 

TUNNEJOHTAMINEN

Next level tunnetyöskentelystä on omien tunteiden johtaminen. Se, että voin päättää missä tunnetiloissa päiväni vietän. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta tätä olen harjoitellut jonkun verran. Mietin aamulla kolme tunnetilaa missä haluaisin päiväni viettää. Kun tiedän tunnetilat, pystyn valitsemaan asioita ja tilanteita myös sen mukaan. Tunnetilat kannattaa myös kirjoittaa johonkin ylös, miettiä paperille mistä näitä tunnetiloja voisin tänään saada?

Esimerkiksi, jos haluan lisätä rakkautta päivääni, vietän aikaa perheeni ja puolisoni kanssa. Jos haluan iloa, valitsen päivääni sellaisia asioita mistä tulen iloiseksi. Tämän lisäksi, aamulla täytyy ”virittäytyä” tunnelmaan. Minä tarvitsen siihen hyvän, rauhallisen hetken. Meditoin ja hengittelen sisään tätä tunnetilaa, samalla voin hengitellä ulos kaikkea sitä, mitä en tähän päivääni halua. Vaikka kiirettä, väsymystä, pahaa mieltä, turvattomuutta yms. Sitten hengitän sisään kaikkea hyvää, iloa, onnellisuutta, tasapainoa, turvallisuutta ja läsnäoloa (muutamia esimerkkejä normipäivääni haluamista tunnetiloista) Saatan myös visualisoida näitä tapahtumia mielessäni, mistä näitä tunnetiloja saisin päiväni aikana.

Ihmiset ei muista saavutuksiasi, tekojasi, he muistavat sen minkä tunteen jätit

On hyvä pysähtyä aamulla oman tunnetilansa ääreen. Mikä tämä on? miltä se tuntuu ja tärkein KENELLE SITÄ JAAN?  Me nimittäin aina jaamme omaa tunneilmastoa jollekkin lähipiiriin, perheelle, työkavereille, bussikuskille yms. Mieti siis kun astut huoneeseen, työpaikalle, kouluun, mihin vain, että minkä tunteen haluan huoneeseen tuoda? Minkä muistijäljen itsestäsi jättää? Minkä tunteen toinen ihminen sinusta muistaa?

Minä johdan tunteitani, eivätkä ne minua. No, pitää tunnustaa, ei se aina niin mene. Suuren tunteen vyöryessä päälle, tämä usein unohtuu, mutta kun edes joisi sen vesilasin ennen kuin reagoisi tunteeseen, olisi tarvittavat 3-10 sekuntia tunteen saapumisesta kulunut, ja silloin olisi voimakkain reaktio jo mennyt ohi. Koska aina, tunteesta tulee reaktio.

Tärkeintä onkin tunnistaa. Tunnista tunteesi, pysähdy niiden äärelle. Kuuntele ja pohdi, mieti mistä se tuli, mihin se vaikuttaa, kenelle sitä jaan. Ja tarvitsenko sitä?

trauma (25)
Auringonnousu toisella puolen

 

Tequila Love

Olen menettänyt ystävän.

Ystävälläni oli tapana kertoa minulle miten minä olen ainut, jonka kanssa on baariin kiva mennä, kun osaan pitää hauskaa samalla tavalla kuin hän. Muut ystävät olivat tylsiä minuun verrattuna, minä olin se joka jaksoi kaksin käsin vedellä drinksuja, shottia siinä välissä, osattiin sekoilla yhdessä. Pistettiin kahdestaan koko baari sekaisin kun oltiin liikenteessä. Naurettiin ja itkettiin ja juotiin lisää. Laulettiin ja juotiin lisää. Tanssittiin ja juotiin lisää. Muut ystävät istua kyhnöttivät pöydissään kun me sekoiltiin menemään pitkin baaria. Istua ei ehtinyt hetkeäkään kun piti tutkia maailmaa ja juoda lisää.

Me oltiin uteliaita elämälle ja tarinoille, ihmisille. Haluttiin kokea yhdessä illassa kaikki mitä koettavissa oli ja tutustua jokaiseen. Tuntea jokainen tunne ja tuntea kaikkien tunteet. Haluttiin nauttia elämästä ja siitä hetkestä, nauraa ja iloita.

Sitten minä jätin alkoholin. Ja ystävä jätti minut.

IMG_20180618_085637

Nyt meillä ei ole enää oikein mitään yhteistä. Olin kyllä huomannu nopeasti, että aikaa ei millään tahtonut löytyä minulle. Ennen shotille tai drinksuille löytyi viikonlopuista aina aikaa, mutta nyt kahville ei löytynytkään. Ei kävelylenkille, eikä oikein millekkään. Aika tuntui yhtäkkiä olevan todella kortilla. Olin surullinen. Tunsin itseni hylätyksi. Aika onkin yksi ystävyyssuhteiden tärkeimmistä mittareista, jos ei sitä ole, ei ole ystävyyttä. Kun huomaa toisen ajan yhtäkkiä menevänkin kaikkeen muuhun kuin sinuun, onko mitään järkeä yrittää? Minä olisin vielä jopa ollut tyytyväinen puhelinaikaankin. Mutta kun tajusin että ei hän soita minulle koskaan muulloin, kuin silloin kun on tarve jollekkin, olin jopa vihainen. Kokeilin olla soittamatta. Se venyi päiviksi, viikoiksi, sitten kuukaudeksi. Ja se sattui, joka päivä minä hieman hajosin tajutessani taas yhden päivän menneen ilman mitään yhteydenottoa.

Mikään ei kasva ilman sadetta, joten hyväksy myös elämäsi myrskyt

Sitten aloin päästää irti.

Olin ajatellut että hän on maapallolla ainut ihminen joka ymmärtää mua täysin, kenelle jaan kaikki asiani. Olin jollain tavalla ollut jopa riippuvainen hänestä. Olin myös hakenut hyväksyntää ja tunnetta olevani arvostettu ja tarpeellinen. Olin halunnut tuntea kuuluvani johonkin. Olin halunnut sanoa ääneen että me ollaan sydän ystäviä, että me ollaan bestiksiä. Olin ollut riippuvainen, olin soittanut ja laittanut viestiä. Soittanut ja kysynyt kuulumisia.

Tämä irtipäästäminen teki hyvää. Tarvitsin tilaa ja aikaa kuulostella sitä kuka olen. Mitä mieltä asioista olen, jos olenkin yksin. Ilman toisten mielipidettä. Ilman toisten hyväksyntää tai torjumista. Ilman mielipiteitä mistään.

Olen jollain tasolla surullinen asiasta, mutta toisaalta ymmärrän. Haikeasti ymmärrän. Elämä vie eteenpäin, joskus se vie eri teille ihmisiä. Voi olla että joskus saan tämän ihmisen takaisin. Tai sitten en. Näin muutaman vuoden jälkeen, en enää kaipaa.

Tällä hetkellä paras ystäväni on mieheni, ainut ihminen tässä maailmassa jolle enää jaan asiani. Ja näin olen tyytyväinen. Tämä kaikki on lähentänyt meitä enemmän kuin mikään koskaan. Mieheni on minun kallio, mihin minä voin luottaa. Hän on minulle aito ja rehellinen ja hän ei koskaan käytä mitään sanomaani minua vastaan, aseena. Ja häneen minä luotan, välillä enemmän kuin itseeni.

IMG_20180703_152445

”Spend some time alone everyday and remember, silence is sometimes the best answer”-Dalai Lama