Kategoria: Hyvinvointi

Hyvinvoinnin lisääminen arkeen

Olen huomannut että on paljon pieniä asioita omassa arjessa, jolla joko vahvistan tai heikennän omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä. Jokaisella niillä on oma, erittäin tärkeä merkitys suuremmassa kokonaisuudessa ja kaikilla niillä on yksittäinkin väliä. Mutta vaikka joku osa-alue joskus hetkellisesti sakkaisikin, on siellä muutama perusasia minkä olisi ehdottomasti hyvä olla kunnossa, että pysyy vielä toimintakykyisenä, kuten esimerkiksi uni.

Oma hyvinvointi on ykkösprioriteetti!

Tärkein päätös minkä olen elämässäni tehnyt on selkeästi se, että laitoin oman hyvinvointini numero ykköseksi. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, aivan kaikki. Uskon nimittäin että kaikkien ympärillänikin olevien ihmisten hyvinvointi paranee, mitä paremmin minä voin. Vanha vertaus siihen, miten lentokoneessa laitat happimaskin ensin itsellesi ja vasta sitten läheisillesi pätee tähän oikein hyvin. On vaikea auttaa muita jos oma happi on loppunut.

Tämän päätöksen tekeminen on tuonut välillä eteeni vaikeitakin valintoja. Joitain ystäviä ei vaan ehdi tapaamaan tai joutuu joillekkin todella kivoille jutuille sanomaan ei. Mutta se on lisännyt omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani niin paljon etten kadu mitään.

Olen oppinut sanomaan ei

Ei sana on vaikea, varsinkin ihmiselle joka on oppinut miellyttämään. Ajatus siitä, että minusta ei pidetä, tai minut hylätään jos joudun joskus sanomaan ei, on ollut väärä. Minun ei tarvitse edes selitellä miksi minun on johonkin vedettävä raja. Rajojen veto on erittäin tärkeää omaa hyvinvointia ajatellen. Kannattaa oikeasti käyttää hieman aikaa miettiäkseen mitä juttuja on tehnyt joidenkin muiden toiveesta, eikä omasta halusta. Saatat jopa uupua sanoessa kaikille pyynnöille aina joo. Täytyy osata sanoa EI, sillä minun hyvinvointi on minun ykkösprioriteetti.

Olen oppinut sanomaan kyllä

Nimittäin niille asioille mitkä vahvistavat ja tasapainottavat mielenterveyttäni. Aamulenkit ja terveelliset ruokailut kun ei aina ole se asia mitä eniten maailmassa haluaisin tehdä. Sillon kun vettä sataa kaatamalla ja on pimeää, ei peiton alta aamulenkille lähtö houkuta. Tai kun tekisi mieli syödä vain rasvaa suolaa tai sokeria. Kyllä sen kaikki tietää miten hyviä ne hampparit ja pizzat on, mutta onko niiden syöminen päivittäin järkevää niin ei. Herkuttelu kuuluu kyllä elämääni enkä varsinaisesti kiellä lautaseltani mitään, mutta tiedostan mitkä valinnat on fiksuja ja energiaa antavia ja mitkä ei. Mutta kaikissa näissä tilanteissa tiedän milloin pitää sanoa kyllä. Nimittäin itsekuri ei aina ole negatiivista, vaan joissain tapauksissa se onkin rakkautta itseään kohtaan, kun tietää että ne lisää hyvinvointia. Aamulenkit kyllä, rentoutuminen kyllä, lukeminen kyllä, ilman puhelinta iltaisin kyllä, juoksulenkit kyllä..

Itsekuri voi olla myös rakkautta itseään kohtaan

Silloin alkuun minä tein selväksi itselleni mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja sen jälkeen mietin mitä pitää muuttaa, mitä pitää poistaa ja mitä pitää lisätä elämääni että hyvinvointini lisääntyisi. Kaikki oli oikeastaan vain pieniä arjen valintoja. Joista tuli todella suuri kokonaisuus. Näillä pienillä valinnoilla muutin koko elämäni! Ja koska kyse on niin pienistä asioista, uskon että jokainen pystyy siihen jos minäkin pystyin.

Mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle tarkoittaa?

Tämän voi tehdä vaikka kirjoitustehtävänä, miksei piirrelen jos se on se oma juttu. Kirjoittaminen on se minun juttu, joten kirjoitin paperille tuon kysymyksen, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle tarkoittaa. Otin tähän aikaa, mietin millaisiet ihmiset mielestäni ovat hyvinvoivia ja elämäniloisia, miltä ne näyttää ja mitä ne tekee, millaisia valintoja he arjessaan kohtaavat. Mietin sellaista tilannetta missä minulla ei olisi mitään rajoitteita, ei ajallisia tai rahallisia, mitä asioita itse tekisin oman hyvinvointini vuoksi.

Sitten käänsin paperin ja kirjoitin toiselle puolelle mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla tämänhetkisessä arjessani jotta tuo toiselle puolelle kirjoitettu teksti olisi totta minulle nyt. Sen jälkeen minulla olikin lista asioista

  • mitä lisätä arkeeni että hyvinvointini lisääntyy.
  • millaisia huonoja rutiineita pitää poistaa joka päiväisessä tekemisessäni.
  • mitä asioita pitää muuttaa tai hiukan modata, että ne palvelee paremmin minun hyvinvointia.

Varsinkin nyt on monella aikaa miettiä omaa hyvinvointiaan ja sen merkitystä. Uskon että rutiinien merkitys korostuu nyt entistä enemmän. Ulkoilma ja luonnon merkitys on nyt suurempi kuin koskaan aikanamme. Vaikka tämän hetkinen tilanne maailmassa on meidän kaikkien mieltä järkyttänyt, on tässä myös hopeareunus. Nyt meillä on aikaa itselle ja sille ydin lähipiirille. Meitä kaikkia tämä tulee koskettamaan tavalla tai toisella, pidetään siis huolta toisistamme ja varsinkin itsestämme.

Hyvinvointi

Toivon voimia jokaiselle tähän hetkeen!

Iloa ja valoa – Jonna

Riitänkö minä?

Olen luennoinut tästä aiheesta aikaisemmin ja tätä niin kovin moni pohtii. Ei kysy ehkä tietoisesti, vaan enemmän alitajuisesti. Tämä kysymys on syynä moneen loppuunpalamiseen, moneen seinään päin juoksemiseen ja niin moneen haavaan meissä sisällä. Tämä haava myös muistuttaa itsestään useasti, joskus jopa päivittäin.

Olen sitä mieltä että vain pysähtymällä voimme tiedostaa asioita. Vain tiedostamalla voimme muuttaa asioita. Sillä mitään, mitä et itsessäsi tunnista, et voi millään muotoa muuttaa. Siksi pysähtyminen on muutoksen ensimmäinen askel.

Riittämättömyyden tunne on se, mikä venyttää meidän tekemistä äärimmilleen, pukee muiden sanomiset kritiikiksi ja vaihtaa meidän oman, sisäisen tarinankertojan kriitikoksi, ruoskijaksi, lannistajaksi. Riittämättömyyden tunne kun kumpuaa sieltä jostain niin syvältä, että emme kovinkaan helposti tunnista sitä.

Mistä riittämättömyyden tunne johtuu?

Minä yritin aina lapsena pärjätä sillä että olin iloinen, reipas ja aktiivinen. Minä yritin aina saada äitiä tai isäpuolia ylpeäksi jostain tekemisistäni ja jäin aina siihen kokemukseen, että mikään ei oikeastaan liikauttanut.

Yritit tehdä asioita hienommin, paremmin ja ehkä nopeammin? Itselleni se on ainakin tullut sieltä huomion ja rakkauden puutteesta, siitä että vaikka olin kiltti, se ei toiminut, vaikka olin ilkeä, se ei toiminut. Sillä huomiota ihminen aina kaipaa, ensin hyvällä ja sitten pahalla, jollei muu toimi.

Kun minun riittämättömyyden haavaa koskettaa, se saa minussa valtavan tunnemyrskyn aikaiseksi. Ensin yritän miellyttää, sitten loukkaannun. Kaikki osat marttyyrista kriitikkoon käy pinnalla puhumassa.

Mikä riittämättömyyden tunteen lopettamiseen?

Minä olen tehnyt itseni ja oman henkisen kasvuni kanssa töitä noin kuusi vuotta, melkeinpä päivittäin. Ja silti koen, että tämän asian tunnistaminen on se suurin voitto. Se, että tunnistan tämän tunteen itsessäni ja osaan sanoittaa sitä. Keskustelin juuri tästä asiasta ystäväni kanssa, sillä olin eräässä tilanteessa tämän itsessäni tunnistanut, ja halusin keskustella asiasta. Tunnistin sen, että iso osa meidän väärin ymmärryksestä ja mielen pahoittamisesta, johtuu tälläisistä alkukantaisista tunnetiloista, eikä niistä haluta keskustella. Ei haluta nostaa kissaa pöydälle siksi, että asia voi tuntua jopa todella vähäpätöiseltä, suorastaan lapselliselta. Silloin laittaa itsensä alttiiksi vielä suuremmalle haavoittuvuudelle: ”Oletko tosissasi että siitä loukkasit ja pahoitit mielesi? Niin pienestä asiasta, niin mitättömästä jutusta!?”

Tuo lause koskettaa jo vieläkin syvemmältä, asettaa oman ytimensä niin haavoittuvaksi. Ja sen tunnetilan kun vielä viimeistelee häpeällä niin avot! Kukaan ei halua käydä sellaisia keskusteluja. Monet vuosien kaunat voi johtua juurikin tälläisistä asioista. Monien työpaikkojen tunneilmapiiri on aloitettu tälläisillä tilanteilla. Niin vähäpätöisillä ja silti, elämääkin suuremmilla.

Monien työpaikkojen tunneilmapiiri on aloitettu tälläisillä tilanteilla.

Miten tehdä haavoittuvuudesta voimavara?

Itse olen sitä mieltä, että jos olisimme rehellisempiä itsellemme ja muille, olisi elämä helpompaa. Olen käynyt paljon erittäin syvällisiä ja eheyttäviä keskusteluja sen jälkeen kun aloin olemaan rehellinen itselleni. Rehellinen haavoittuvaisuudelleni ja rehellinen tunteilleni. Sanoitin omat tunnetilani selkeämmin, sanoitin siis tunnepitoisia tilanteita ääneen tai kirjoittaen. Puhuin itsekseni metsässä tilannetta auki, kerroin miten olin asiasta pahoittanut mieleni tai miten surulliseksi tilanteesta tulin. Se selkiytti tilannetta, sain usein myös ymmärryksen vastapuolen reaktioon. Ymmärsin miksi hän oli ehkä loukannut minua takaisin, olinhan koskettanut luultavasti hänenkin haavaansa.

Ja kyllä, pelkäsin asettaa itseni siihen tilaan, haavoittuvaksi, häpeälle alttiiksi. Pelkäsin myös asettaa itseni -”olet niin saatanan herkkä, get over it!”-kaltaisille lausahduksille. Pelkäsin että näytän tyhmältä ja lapselliselta sönköttäessäni miten pahoitin mieleni siitä tilanteesta minkä sinä koit ehkä turhanpäiväiseksi. Ja kyllä, reaktio on usein juurikin se, olet Jonna aika herkkä. Ja minä olen sen itsessäni tiedostanut, en tarvitse sille enää vahvistusta. Kiitos tiedosta, mennään asiaan. Ja siitä keskustelusta tuli oikein hyvä. Ymmärrettiin loppujen lopulta toisiamme ja pystyimme jatkamaan eteenpäin.

Ja minä tiedostan itsessäni sen herkkyyden ja haavoittuvaisuuden, mutta olen sitä mieltä että se on jo osa minua. Minä olen aito ja rehellinen ja se on minulle tärkeää. Mitä sitten, vaikka olenkin herkkä? Uskon että aitous itselle on merkityksellisyyden kannalta iso asia. Se, että kokee elämänsä merkitykselliseksi, on taas elämääkin suurempi juttu. On se ”miksi?” mietittynä, kun aamulla nousee sängystä ylös.

Mutta haavoittuvaisuus tarvitsee alleen turvallisia ihmissuhteita, missä sitä voi harjoitella. Tiedän useiden traumaselviytyjien ja mielenterveys asioiden kanssa kamppailevien nimittäin olevan ”ei niin turvallisissa” ihmissuhteissa. Olen itsekin sellaisissa nimittäin ollut.  Haavoittuvaisuus ja rehellisyys itselle on nimittäin huikea voimavara silloin, jos pääset sitä turvallisesti olemaan.

Sillä vain silloin olet sitä, mitä aidosti ja oikeasti olet. Mitään esittämättä, minkäänlaisia suojakuoria rakentamatta. Uskon että sellaiselle pohjalle voi rakentaa erittäin syviä yhteyksiä niin toisiin ihmisiin, rakkaimpiin kuin itseensä.

Näin juuri lapsuuden ystäväni lounaan merkeissä ja hän kertoi että piti minua aina lapsena vahvana, suorastaan kovana. Kun hän oli peloissaan jossain tilanteessa itkenyt olin minä ollut että ”Lopeta se itkeminen!”. Olin pelottavissakin tilanteissa näyttänyt siltä, ettei minua pelota lainkaan. Sen minä olin lapsena oppinut, tunteita ei näytetä, koskaan ei itketä. Älä näytä heikkouksiasi, esitä vahvaa. Se oli minun selviytymiskeino. Tänään minulle herää tästä muistosta surullinen olo, haluaisin niin halata tuota lasta ja kertoa että on ok itkeä, on erittäin ok tuntea pelkoa sellaisissa tilanteissa kun se vaara on oikeasti läsnä. Ja vielä enemmän ok, on kertoa ja puhua asiasta. Sillä kenenkään, varsinkaan kuusivuotiaan, ei kuulu kantaa noita tunteita yksinään, sillä ei kenenkään aikuisenkaan pitäisi.

Haavoittuvuus kuulostaa totuudelta ja tuntuu rohkeudelta. Totuus ja rohkeus ei aina tunnu mukavilta, mutta ne ei koskaan ole heikkouksia.

-Brene Brown

Onnellinen aamu

”Päivät on niin erilaisia. Jokaisena aamuna on erilainen olo. Koskaan ei tiedä mihin suuntaan aamu lähtee. Eilen ahdistusta ja pelkkää sohvailua melkein koko päivä. Tänään jo kuuden jälkeen aloitettu hyvillä mielin siivoilu ja pyykinpesu. Lomani viimeinen päivä ja huomenna taas lähtee arki rullaamaan. Vaatehuoneen vois siivota nyt kun on aikaa ja energiaa, tai kodinhoitohuoneen kaapit laittaa järjestykseen? Pitäiskö alkaa tavata ihmisiä? Käydä harrastuksissa? Vai sulkisinko kuitenkin verhot ja käpertyisin takaisin viltin alle..”

 

Päiväkirjamerkintäni vuodelta 2015. Nyt tuo teksti tuntuu omituiselta, ehkä jopa hieman etäiseltä kun ymmärrys omasta vaikutuksesta elämään on kasvanut. Mutta unohtuneet nuo aamut ei suinkaan ole. Muistan yhä selkeästi ne tunnetilat ja sen, miten ne vaihteli tiuhaan. Tuo kuvailemani aamu oli vielä kohtuu hyvä aamu. Silloin vain ahdisti, ne aamut kun oloni tuntui tyhjältä ja minä itse merkityksettömältä, oli kamalampia.

Jos jotain olen oppinut mielenmatkallani, niin sen, että aamut rakentaa koko päivän. Ja niistä päivistä rakentuu se meidän koko elämä. Joten aamuja ei kannata hassata muiden elämän tarkasteluun (some) tai maailman vääryyksien imemiseen (uutiset) tai omien huonojen tunnetilojen vahvistamiseen (sohva).

IMG_20180924_073828

Onnellinen aamu

Sen sijaan kannattaa keskittyä omaan itseensä. Siihen, että itse tekee niistä omista aamuista onnellisen. Onnelliset aamut on varmasti se, mitä jokainen meistä ihan varmasti haluaa. Uusi aamu on aina mahdollisuus aloittaa tyhjästä, keskittymättä eilisen mahdollisiin pettymyksiin tai haasteisiin, tai huomisen huoliin. Uusi aamu on myös valinta.

Kukaan ei voi varmaksi sanoa, että näin tai noin saisit aloitettua aamusi onnellisena, mutta suurin asia mikä oikeasti vaikuttaa siihen, on sinun asenne. Ajatus siitä, että voin vaikuttaa ja tahtotilan olevan oikea siihen, että aamu on tosiaankin hyvä, on isoin asia. Aamuissa on monta muutakin asiaa mitkä rakentaa aamun, eli ne omat rutiinit. Rutiineilla saa aamuista helposti sellaisia, kuin itse haluaa. Siksi kannattaa sinne hampaidenpesun ja kenkien laittamisen väliin miettiä niitä hyvän aamun rutiineita.

MInulle toimivia, minun aamuja parantavia juttuja on ollut esimerkiksi nämä:

Kehon liike: Mulle ei jooga sopinut eikä kotona tehtävä jumppa, eikä salilla käynti, mutta koiran ulkoilutuslenkistä tuli se mun juttu! Kehon liikuttaminen aamulla on vaan todella hyödyllistä, se laittaa veren kiertämään ja aivotkin herää ihan eri tavalla päivään.

Kiitollisuus: Positiivinen psykologia on ihan tutkitusti hyväksi meille. Kiitollisuus lisääntyy kun sitä harjoittaa, ja onnellisuus lisääntyy ihan 100% varmasti, kun on elämässään kiitollinen. Otan siis hetken aikaa miettiäkseni mistä olen eilisessä kiitollinen. Kirjoitan ylös kolme asiaa. Tämän kun otin jokapäiväiseen käyttööni aloin muutaman kuukauden päästä löytämään kiitollisuutta yllättävistäkin asioista, tapahtumista ja paikoista, kun ne perinteiset kiitollisuuden aiheet oli jo käyty läpi.

Oman tunneilmaston fokusoiminen: no jopas kuulosti hankalalta. Yksinkertaisuudessaan se on mulle sitä, että mietin millaisissa tunnetiloissa haluaisin tänään olla ja mietin tapahtumia missä muistan sellaisessa tunteessa olleeni. Otan siis joka aamu hetken rauhassa itselleni, suljen silmät ja hengittelen hetken syvään. Nostan mieleeni mielikuvia tapahtumista kun tunsin tuota tunnetta mitä nyt haluan päivääni viedä. Mielikuvittelen tarkkaan, mitä ääniä ja tuoksuja siellä on ja mitä siellä tapahtui. Joskus muistoon liittyy musiikki, silloin laitan musiikin soimaan. (ja saatan jopa tanssia, siis yksin kotona ollessani)

Joskus otan aikaa myös tälle: Mietin myös sitä millaisia kohtaamisia päivääni haluaisin, millaiset kohtaamiset tekisi päivästäni vielä paremman. Mietin miten itse voisin tehdä jotain, että tälläisiä kohtaamisia tulisi. Joskus olen saattanut ajatella, että kunnon nauru tekisi työpäivästäni paremman, ja aina olen silloin saanut nauraa!

En voi vaikuttaa siihen, mitä päivä tuo tullessaan, mutta siihen voin, miten reagoin niihin.

Luottamus siihen että päivästä tulee hyvä, ja ymmärrys siihen että päivän tapahtumiin ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi, miten niihin tapahtumiin reagoi, on ollut tärkeää.

Ja hei, jos antaisin fiilikseni päättää miten aamuisin toimin, jäisin aina sänkyyn. Sen sijaan annan ensisijaisesti toimintani valita mun fiiliksen. Se on syy miksi käytän aikaani aamuissa näihin juttuihin, koska näin onnellinen aamu ja onnellinen päivä on enemmän todennäköisempi. Aamulenkillä saan paskastakin aamusta paremman!

 

Elämyspuu19 (47)

 

Kannustatko muita?

Hyvää huomenta!

Viimeiset pari vuotta on ollut aika huikeita. Olen tehnyt asioita, mitä en ole ennen uskaltanut. Olen uskaltanut vihdoin kertoa tarinaani rohkeasti, olen vihdoin uskaltanut kohdata ihmiset tarinani kanssa. Olen uskaltanut kirjoittaa omalla nimelläni, ja puhua omilla kasvoillani traumoistani. Se on rohkaissut minua myös tekemään muita asioita. Olen tehnyt juuri niitä asioita joita haluan.

Olen viettänyt aikaa ihmisten kanssa jotka nostavat minua. Tukevat minua ja työntävät minua oikeaan suuntaan. He tsemppaavat minua tulemaan vieläkin paremmaksi. Käskevät lopettamaan itseni hiljentämisen ja omien ideoideni vähättelyn. Se on rohkaissut minua puhumaan ajatuksistani myös ääneen.

Trauma (172)

Muista tämä kun joku kertoo sinulle oman ajatuksensa tai ideansa:

Hiljaa oleminen on yhtä kuin ”ei kannata” tai ”en usko että tuo onnistuu” . Meidän yhteiskunnassa ei muutenkaan ole tapana nostaa toisia, tai innostaa tai inspiroitua isosti (tai näkyvästi). Mielummin ollaan hiljaa, olen jopa kuullut sanonnan ”ole mielummin hiljaa jollei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa”. Ja juu, se on totta silloin jos sanottavana ei ole muuta kuin ilkeää. Mutta muuten kyseenalaistan tätä, miksi ihmeessä sinulla ei olisi jotain positiivista ja nostattavaa sanottavana?

Onko se minulta pois jos nostan toisia ja kannustan?

Sinä olet sitä, mitä viisi läheisintä ihmistä elämässäsi on, sanotaan myös. Tämän allekirjoitan. Sillä jos ne viisi läheistä ihmistä negatiivisesti kommentoi sinua ja ajatuksiasi, lyttää ideasi ja haukkuu tekemisiäsi on lopputulos TODELLA erilainen kun se, että viisi läheisintäsi kehuu ja kannustaa, hyvällä tavalla tyrkkii sinua toteuttamaan itseäsi ja ideoitasi. Kannustaa sinua kokeilemaan siipiä eri toimintatapojen kanssa ja kehottaa kuuntelemaan sydäntäsi. Juhlii kanssasi onnistumisia ja on olkapäänä kun kaikki ei mene nappiin ja nostaa sinut taas uuteen yritykseen.

Jos olet tullut pohtineeksi omaa sosiaalista verkostoasi ja millaisia ihmisiä siellä on, oletko pohtinut millainen itse olet? Kukapa ei haluaisi ystäväkseen ihmistä joka aina tsemppaa? Millainen ystävä sinä haluat olla?

Me ollaan täällä totuttu olemaan jotenkin hiukan liian realistisia, negatiivisuuden kautta. Jos joku innostuu jostain niin aletaan etsiä kaikkia mahdollisia tapoja epäonnistua. Milloin olet viimeksi kuullut että joku olisi sanonut että ”wau, onpa sulla upea tarina, kirjoita siitä kirja!” tai ”osaatpa sinä tuon niin hyvin että oletko miettinyt yrityksen perustamista osaamisesi ympärille?” Tuskin montaakaan kertaa. Valitettavasti.

Minulla on onnellinen tilanne ja olen siitä kiitollinen, mieheni tukee hullujakin idoitani ja ystävät muistuttavat minua aina sopivin väliajoin siitä, miten osaava ja upea tyyppi olen. Sillä ilman niitä asioita, en tällä hetkellä olisi tässä, enkä olisi kokeillut isoa osaa asioista mistä tällä hetkellä nautin erittäin paljon!

Sä oot upea ja mahtava, ja sinusta on mihin tahansa!

Innostunein terveisin -Jonna

Henkinen hyvinvointi

Henkinen hyvinvointi on yksi osa-alue kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Minun mielestä se on kaiken perusta.  Minulle se on sitä miten minun mieli yleisesti voi, miten arvostan itseäni, miten katson peilikuvaani ja rakastanko omaa aitoa sisintäni. Minulle se on myös sitä, millaisia ajatuksia minun pääni sisällä pyörii ja miten reagoin niihin. Millainen itsetuntemus ja itseluottamus minulla on? Se on myös sitä, mitä ajattelen muista ihmisistä ja miten näen maailman.

Kun olen henkisesti hyvinvoiva ja tasapainossa, en myöskään oikeastaan mieti mitä muut minusta ajattelee tai miten näyttäydyin muiden silmissä. Olen silti ihminen, ja loukkaannun ikävistä sanoista tottakai, mutta päätöksentekoon ei muiden mielipiteet enää vaikuta. Minua on erittäin paljon ohjannut muiden mielipiteiden miettiminen, ja olen antanut pelon tehdä valintoja puolestani. Pelko siitä, miten muut suhtautuu, tai ajattelee valinnoistani. Pelko että olen erilainen tai outo, pelko siitä, että minulle nauretaan tai valintojeni takia minut hylätään.

IMG_20180407_080132

Ympäristö tai jopa yhteiskunta voi myös aiheuttaa paineita elää jollain tietyllä tavalla, ja se ei välttämättä olekaan se mitä aidosti haluaisi. Jopa lähipiirin ihmiset on saattanut  aiheuttaa sen, että on kasvattanut itselleen kuoren eikä uskalla olla haavoittuvainen tai heikko.  Uskon että haavoittuvaisuus on voimavara, jos vaan on sinut itsensä kanssa. Heikkona olemisen hienous on siinä, että voit pyytää apua. Mutta jos omaa vääränlaisia ajatusmalleja, eikä oikein tunne itseään, voi avun pyytäminen olla vaikeaa, jopa mahdotonta.

Vahvuutta ei suinkaan ole se, että väkisin yrität jaksaa. Vaan se, kun huomaat voimavarojesi loppuneen, pystyt pyytämään apua.

Henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös se, miten paljon antaa itselleen aikaa kuunnella omia tarpeitaan ja halujaan. Täytyy pysähtyä kuuntelemaan sisintään. Mikään ei muutu jollei ensin pysähdy ja tunnista. Omaa ääntään on myös vaikea kuulla jos kaiken tyhjän ajan käyttää johonkin aktiiviseen tekemiseen. Saatetaan kalenteroida omaa aikaa ja täyttää se kaikenlaisella tekemisellä, treenillä ja vaatekaapin siivouksella, kavereiden näkemisellä ja television katselulla. Mutta se ei suinkaan ole sitä hiljaisuudessa olemista, ei oikeastaan välttämättä edes palauttavaa. Olisi hyvä välillä olla, vaikka tuijotella metsässä puun latvoja, kuunnella tuulta ja tuoksutella männyn tuoksua.

Siellä se oma ajatus aukeaa, kun on tilaa ajatuksille tulla, ja mennä. Sieltä syvältä alkaa ne omat syvimmät ajatukset, tarpeet ja oma ääni nousta. Ensimmäisillä kerroilla sieltä ei varmasti löydy mitään järkevää, enemmänkin kaaosta kaikista ajatuksista, to do-listoista ja unohtuneista asioista. Mutta kun tekee tekemättömyydestä rutiinin, niin sieltä se punainen lanka löytyy.

Jos haluaa voida kokonaisvaltaisesti hyvin, on pakko miettiä jokaista osa-aluetta erikseen. Ja miettiä itse, mikä omalla kohdalla osa-alueista on se tärkein.

Yksi ajatus voi olla esteenä henkiselle hyvinvoinnillemme. Nimittäin se, että ajatellaan että vasta sitten kun asiat on hyvin, minulla on aikaa ja voimavaroja satsata omaan hyvinvointiini. Jos voidaan huonosti, mietitään että hyvinvoinnin rutiinit voidaan ottaa käyttöön vasta sitten kun on parempi olo.  Se on kuin lapsi ajattelisi, että vasta sitten kun minulla on kengät jalassa, voin lähteä kävelemään.

Hyvinvoivin mielin -Jonna