Kuukausi: tammikuu 2020

Kohtaamisia

 

Istuin eilen bussissa keskittyneenä puhelimeeni, kuinkas muutenkaan. En pidä erityisemmin bussimatkoista, kun linja-auto on aivan täynnä töistä palaavia ihmisiä, väsyneinä ja nälkäisinä palaamassa arki-iltojen ääreen. Sulkeudun siis usein bussissa kuulokkeiden taakse. Nyt en ollut kuitenkaan laittanut musiikkia, vaan katsoin videota. Kun video loppui ja ääni taukosi, kuulin takanani istuvien tyttöjen keskustelevan mielenterveydestä, eikä edes mitenkään hiljaa, vaan normaali äänellä.

”Minä en oikein luota siihen kuraattoriin, minulla on huonoja kokemuksia. Kävin lapsena terapiassa ja terapeutti rikkoi luottamukseni kertomalla vanhemmilleni diagnoosin minusta, muttei hän ollut kertonut sitä minulle.” -”Mikä sinun diagnoosi sitten oli?”, kysyi toinen tyttö. ”No en mä oikein tiedä, mä olin sellainen ärsyttävä lapsi.”

Mun sydän särkyi sillä samalla hetkellä. Tuo nuori nainen ajatteli olevansa ärsyttävä lapsi! En enää voinut lopettaa heidän keskustelun seuraamista vaan suorastaan tarkensin kuuloaistiani. ”Minulla on ollut mielenterveysongelmia, ja aion käyttää koulun puheenvuoroni puhuakseni siitä”

Tässä vaiheessa käännyin, sydän pamppaillen siitä ajatuksesta, että ehkä vastassa onkin tyrmäys. Mutta käännyin. En heti saanut sanaa suustani, vaan tuijotin kahta erittäin nuorta naisen alkua silmiin, aivan hiljaa. Jopa ehkä muutaman kiusallisen sekunnin liian kauan, ennenkuin pystyin avaamaan suuni.

”Olen pahoillani, kuulin keskustelunne ja haluan vain kertoa miten ylpeä olen että puhutte mielenterveydestä ääneen!!” Katseet muuttuivat hymyilyksi, kiitollisuudeksi ja tiesin että voin jatkaa turvallisesti. Haluan sanoa vain tämän, jos sinulla on tuollainen ajatus, kysy itseltäsi:

Onko tämä ajatus totta?

Onko tämä ajatus absoluuttinen totuus?

Ja mitä minä olisin, ilman tätä ajatusta minussa?

Tytöt katsoivat minua ja toinen sanoi: Wau. Kerroin miten olen itsekkin käynyt läpi rankkoja elämänvaiheita, masentuneisuutta ja epätoivoa. Kerroin miten minulta oli kysytty, että millaiseksi rakentaisin itseni jos minä menettäsiin muistini, ja kaikki kokemukset, uskomukset ja negatiiviset ajatukset vain katoaisi. Minulla on mahdollisuus viedä menneisyydestä vain ne asiat tulevaisuuteen, mitä minä haluaisin. Minulla oli mahdollisuus. Olen rakentanut itseni uudelleen ja huomannut että päätökseni siitä, että elämäni muuttuu ja tulee paremmaksi on toden totta alkanut toimia. Se on alkanut viemään minua sitä kohti mitä minä oikeasti haluan olla. Millaista elämää minä haluan elää ja millainen se minun näköinen elämä on. Olen myös halunnut auttaa, ja tehnyt työtä sen voimakkaan tarpeeni toteuttamiseksi.

Kyse on kokonaisvaltaisesta elämän muutoksesta. Muutos on asia mitä usein hieman pelätään, toisaalta odotetaan ja silti usein pelätään sen tuomia asioita. Sillä jokaisella päätöksellä on jotain seuraamuksia, niin hyviä kuin huonoja. Jotain tulee tilalle, ja aina jotain lähtee. Jotain on lähtenyt, paljonkin. Mutta tilalle on tullut paljon hyviä asioita, ihmisiä ja tilanteita. Mahdollisuuksia. Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu kymmeniä, ei vaan yhtä.

Tyttö kertoi miten hienoa olisi tehdä jotain tuollaista, että hänkin haluaisi auttaa muita. Hymyilin ja sanoin että sitten teet sen. Sinä pystyt mihin vain, muista se. Usko itseesi ja päätä, ala toteuttaa. Sillä sinulla on kaikki mahdollisuudet siihen. Tyttö kertoi että hänellä on diagnosoitu add, ja hän haluaisi auttaa nuoria jotka kärsii siitä. Kerroin että sinulla on se ainutlaatuisuus, että vain sinä tiedät millaista on elää sen kanssa, mitä se arki oikeasti on. Ei kenelläkään lääkärillä tai terapeutilla, joten jaa se tieto maailmalle. Tytöt hymyili, ja minä hymyillin. Hymyilin niin, että sydämeen pisti. Sillä tavalla kivasti.

Kun saavuin kotiin, kerroin tapaamisen miehelleni joka sanoi että mieti, saatoit muuttaa jonkun elämää!

Meidän keskustelu oli todella voimakas, ja se jätti jäljen minun sydämeen ikuisesti, toivottavasti myös heidän.

Elämyspuu (23)

 

Ihania kohtaamisia sinunkin päivään toivoen -Jonna

Arvot hyvinvoinnin ohjenuorana

Kun minun elämä kaatui ja jouduin täysin pohjalle, oli yksi isoista oivalluksistani silloin se, että haluan oman hyvinvointini olevan elämäni ykkösprioriteetti. Aloin järjestelmällisesti tehdä työtä oman hyvinvointini eteen ja varsinkin oman henkisen hyvinvointini. Tässä kirjoituksessa kirjoitan siitä miten aamut muutti koko elämäni suunnan! Pienet päivittäiset rutiinit kun voi mullistaa suuria asioita.

Se miten aloitat aamusi, määrittää sinun päiväsi. Ja niistä päivistä rakentuu koko elämäsi.

Viikonloppuna pohdin elämäni arvoja. Pohdin niitä yleensä aina vuodenvaihteessa ja päivitän niitä joka vuosi. Uskon että arvot on asia, mikä jokaisella jollain tavalla muuttuu ajan saatossa ja elämäntilanteiden mukana. Siksi käyn läpi niitä, vaikka ne ei joka vuosi välttämättä muutu millään tavalla. Tänä vuonna arvoni ovat täysin samat kuin viime vuonnakin, vaikka elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana.

Arvoja ei yleisesti mietitä sen kummemmin, ei ainakaan yksilön tasolla. Nykyisin yrityksillä alkaa olla arvot avattuna nettisivuille ja ne voivat oikeasti olla upea asia ja toimia jopa asiakkaan valintaperiaatteena. Mutta yksilönä ihmiset harvemmin tätä asiaa miettii, vaikka oikeasti me eletään jollain tavolla tiettyjä arvojamme päivittäin. Arvot kun voivat olla meidän periaatteita, ei vaan olla avattu niitä sen tarkemmin.

Mutta kun teet sen verran, että vaikka nyt vuodenvaihteessa pysähdytkin miettimään omia arvojasi ja niiden merkitystä elämässäsi, saatat saada erittäin toimivan työkalun ohjaamaan sinua elämän kysymyksissä tai valintatilanteissa! On muutamia erittäin toimivia omien arvojen kartoitustyökaluja yksilöille mutta tässä sinulle yksi toimiva tehtävä:

Traumaselviytyjä arvot

Niinkuin alussa kirjoitin, voi pienet päivään tuodut rutiinit tehdä suuria muutoksia omaan hyvinvointiin. Kun omat arvot on kunnossa, on helppo tehdä päätöksiä niiden mukaan. Kun joutuu valintatilanteeseen missä sinulla on kaksi vaihtoehtoa, ja toisessa niissä teet asiat omien arvojesi mukaisesti ja toisessa joutuisit niistä venymään tai luopumaan, on valinta aika helppoa. Minulle esimerkiksi henkinen hyvinvointi on erittäin tärkeä arvo, ja koska se vaatii minulta muun muassa hyviä yöunia, en helpolla lähde niistä luopumaan vaikka illalla olisi miten kivaa menoa. Työnteko ei koskaan saa viedä yöuniani, sillä se ei taaskaan menisi arvojen mukaiseen tekemiseen.

Sillä, että asioita kirjoittaa asioita ylös, on todellakin merkitystä. Silllä aina meidän ajatukset päässä on ihan erilaisia kun ne pään ulkopuolella ovat. Huolet on suurempia ja onnellisuus pienempää jakamattomana. Olen kuullut usein sen, miten ihmiset huomaa arvojen olevan täysin erilaisia mitä he ovat niitä ajatelleet olevan, silloin kun he tekevät tehtäviä arvojen parissa. Arvoristiriidoista johtuvat pahoinvoinnit voivat silloin saada vastauksen. Se että pidät perhettä tärkeimpänä arvona ja silti aina kun pomo haluaa sinun jäävän ylitöihin jäät sinne, saa sinut pitkässä juoksussa tuntemaan itsesi riittämättömäksi. Se, että aina olet olkapäänä sille ystävälle joka kaataa pahaa oloaan sinuun, ei välttämättä tee sinulle hyvää jollei suhde ole molemminpuolinen.

Ota siis hetki itsellesi, ota kahvikupponen ja laita mukavaa musiikkia taustalle ja mieti sinun elämäsi arvoja. Ja varsinkin mieti sitä, miten ne sitten näkyy sinun arjessa? Siellä sinun jokapäiväisissä rutineissasi?

Iloa ja valoa tammikuuhusi!  -Jonna