Pakkasta on varmaan 25 astetta kun kävelen määrätietoisin askelin eteenpäin. Nostan kauluksia ja kuuntelen pakkaslumen narinaa jalkojen alla. Kello on jo reippaasti yli puolenyön kun saavun puutalon pihaan. Kuu tekee koko maisemasta sinisen. Avaan oven ja nousen muutaman rappusen ylös. Sisäovi ei päästä ääntäkään kun avaan sen. Tulen keittiöön ja käännyn oikealle ja olen heti pienen yksiön olohuoneessa.
Näen lapsen ja miehen parisängyllä. Kävelen lapsen viereen ja kosketan häntä kevyesti olkapäähän ja hän nousee ilmaan ja lentää ikkunasta pois. Mies katsoo minua järkyttyneenä. Pelko suorastaan huokuu hänestä. Hän raahautuu kyynärpäillään sängyn toiseen reunaan ja kusee samalla alleen.
Olen täysin tyyni ja rauhallinen. Painan käteni sen kurkulle, en edes kovaa mutta mies lamaantuu täysin. Se ei pysty liikkumaan eikä huutamaan, vain vaivoin hengittämään. Mustat housut on jo valmiiksi nilkoissa joten nostan sen t-paitaa sen verran että alavatsa paljastuu. Otan toisella kädellä taskusta tatuointikynän.
Katson kun veri pieninä noroina valuu alaspäin. Kynä on tulikuuma, joka kerta kun kosketan nahkaa, nousee pieni savu.
”olen pedofiili”
Jätän kurkkuun ”sisäisen jäljen” eli tulikouran. Nousen ylös. Kohennan pusakkaani ja hymyillen lähden pois.
Traumaselviytyjä 