Päihteettömyys

Mä haluan tehdä kaiken mun oman hyvinvoinnin eteen ja se tarkoittaa myös sitä että olen täysin päihteetön. Olin ollut nyt muutamassa paikassa kertomassa oman tarinani, mutta myös päihteettömästä elämästäni, yhdestä vierailusta voit lukea tästä

Minulta on kysytty paljon kysymyksiä aiheesta, joten ajattelin kirjoitella niistä erillisen postauksen.

MITEN OLLA PÄIHTEETÖN VAIN ITSENI TAKIA?

Niinkuin jo ensimmäisessä lauseessa kerroin, haluan tehdä kaikkeni että voin hyvin. Ja minun hyvinvointiin ei kuulu alkoholi tai muut päihteet. Päihteet ei ole koskaan lisänneet hyvinvointiani vaan päinvastoin, ne on aina huonontaneet sitä. Olinpa selitellyt itselleni muulloin mitä vain. ”Täytyy päästä nollaamaan” oli useimmiten selitykseni perseiden vetämiselle viikonloppuisin. Perseiden vetämisellä ei vaan nollaa yhtään mitään, paitsi tilin saldoa. Tilalle tulee pahoinvointi joka usein on fyysistä ja henkistä. Morkkis hipoi loppuajasta jo taivaita. Muistan krapuloita milloin en pystynyt katsomaan edes uutisia, kun pelkäsin maailmanloppua. Mutta se miten sitten lopettaa tälläinen nollaus oli kysymys. Se että arvottaa ensin sen oman hyvinvoinnin. Listaa mitä olen valmis oman hyvinvointini ja terveyteni eteen tekemään (listaan kannattaa lisätä myös ne muut lähipiirissä olevat ihmiset, eli niiden hyvinvointi) Sitten ne asiat mitä sen tilalla voisi tehdä. Viikonlopuiksi kannattaa keksiä jotain itselle mukavaa tekemistä.  Minä kävin pelailemassa lautapelejä, käytiin elokuvissa, katsotiiin kotona leffoja, tehtiin hyvää ruokaa. Käytiin uimassa ja ulkoilemassa. Kävin juoksemassa ja treenailemassa. Mutta kävin myös tanssimassa.

Kun käy baareissa selvinpäin, huomaa aika pian miten kännissä LUULLAAN vaan, että on kivaa. Monesti stressi ja paha olo saattaa purkautua itkuna, vihana tai jopa väkivaltaisuutena. Muisti saattaa kadota, ja aamulla ei muista vaikka olisikin ollut kivaa. Tavarat katoilee, juomat läikkyy puserolle ja joku oksentaa kengille. Selvinpäin tätä seurailleena, olen ollut vain huojentunut kotiin päästessäni, ettei minulla ainakaan näiden lisäksi ole aamulla kamala olo, tili tyhjä ja kylässä tunne nimeltä häpeä. Ja siihen jos vielä syyllisyys niin…?

MITÄ TEHDÄ JOLLEI JUO?

Se on fakta, että ne kaverit joiden kanssa oli kiva baareissa parantaa maailmaa, vaihtuu. Jos kahvipöydässä tuijotellaan seiniä ja vaivaantuneesti keskustellaan säästä, on se merkki ettei yhteisiä asioita kaljan juonnin lisäksi ehkä olekkaan. Ja se on ok. Kannattaakin vaihtaa kaveripiiriä jos juominen on itselle oikeasti ongelma. Tai yleisesti päihteet. Oikeasti, kun tilanne tulee, on kaveripiiri valmis tekemään sen missä sinun hyvinvointi ei kiinnosta tippaakaan. Eli ”kyllä sä voit yhden juoda” Joten pysy erossa sellaisesta seurasta ellet ole varma, että pystyt sanomaan ei kiitos. Itselleni ongelma ei ole suinkaan ollut se, vaan ongelmakseni on muodostunut päihteettömyyden puolustelu, ja oman elämäntapani selittely. Hei, mä en juo siksi että mulla on hauskaa selvinkin päin on vakiintunut vastauksekseni , ja se pitää myös paikkansa. Mutta mulla ei ole myöskään mitään kiinnostusta alkaa selittelemään että kontrollin katoaminen on mun pahin painajainen psykoosini jälkeen.

Tee tilalla kaikkea muuta kivaa. Etsi uusia ystäviä, tai ole itsesi kanssa, niinkuin minä tein. Opettelin olemaan itseni kanssa. Opettelin yksinoloa, mikä ei minunlaiselle läheisriippuvaiselle ollutkaan mikään helppo pala. Sitä piti työstää. Menin metsään istumaan ja kuulostelemaan. Ahdistus oli tuttu tunne aluksi. Mutta kun ymmärsin sen, että siellä metsässä mua ei kukaan tuominnut, edes minä itse, alkoi se helpottua. Tein pitkiä metsälenkkejä ja valokuvailin luontoa. Olin nyt valmis pysähtymään luonnon äärelle, ihmettelemään sen pieniä ihmeitä ja olin niin ihmeissäni niistä, että huomaamatta olin yksinäni usein useita tunteja.

Uuden harrastuksen hankkiminen on myös hyvä idea. Siinä on itselle muuta tekemistä ja sen lisäksi voi löytää uusia ystäviä.

MITEN MUUT SUHTAUTUU?

Suomessa on tosiaan aikalailla alkoholia ylistävä kulttuuri. On jotenkin tosi ok ottaa kuvia skumpasta, bissestä, siideristä, puhumattakaan hienoista drinksuista. Niistä on itsekkin tullut aikaisemmin otettua kuvia. On kavereita ja pulloja ja laseja ja hymyjä. ”Mä vedän viinaa” ja se on ok-tyylisiä päivityksiä somessa. ”tuli eilen vedettyä niin että katosi kengät, ja puhelin” ja perään kommentoidaan sympaattisesti ja hauskasti että ”täälläpä katosi vaimokin/äijäkin”

Mä olen yhden kerran jopa feikannut juovani!! En vaan jaksanut alkaa selittelemään. Eräissä häissä ihan pokkana lorautin shotti lasiin kokista kun muut veteli salmaria. Ollaan siis siinä pisteessä että ennemmin valehtelen olevani kännissä kuin kertoisin olevani selvin päin!! Mutta perheeni suhtautuu asiaan erittäin hyvin. Mä en tuomitse mieheni paria saunakaljaa, enkä ulkona käymistä, mutta hän käykin vaan pari kertaa vuodessa firman juhlissa. Ystäväpiiri on tosiaan aikalailla vaihtunut ja alkoholista ei yleensä edes sen kummemmin keskustella.

Minun on vaikea ottaa kantaa oikeaan alkoholismiin, tai sellaiseen tilanteeseen missä alkoholi on osa jokapäiväistä elämää. Itselleni se on ollut sitä että ollaan kavereiden kanssa menty baariin kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Joskus nuorempana toki kun käyttöä ei rajoittanut mikään, meno oli aika holtitonta. Mutta alkoholi on aina ollut keino turruttaa/purkaa tunteitaan.

Mutta kun nyt päihteettömänä katson elämääni taaksepäin voisin sanoa että kyllä päihteet on mulle ollut ongelma. Aikaisemmin en koskaan ollut tätä mieltä. Mulle ongelma olisi ollut sitä etten pysty hoitamaan duuneja, kotia ja perhettäni. Se olisi ollut sitä että olisin juonut illasta aamuun ja aamusta iltaan. Se olisi ollut sammumista milloin mihinkin, muistin totaalista kadottamista ja oksentelua ja vapinaa päivästä toiseen. No, tuota se oli lapsuudessani. Muistikuva siitä krapulasta kun isäpuoli ei pystynyt vettä lasista juomaan, kun oli niin kova krapula ja kädet tärisi. Kun joku viinalasiin oksennettuaan sammui ja herättyään hörppäsi siitä uuden kulauksen. Se oli minun mielestä vasta ongelma. Vaikka oikeasti nuo kuvaamani asiat oli jo vakavaa alkoholismia. Ja ongelma syntyy jo kauan ennen tuollaisia tapahtumia.

MIKSI?

Niinkuin kaikissa muutoksissa tai uusien tapojen tuomisessa elämään, tässäkin on hyvä kysyä itseltään se MIKÄ ON SINUN MIKSI? Miksi haluat elää ilman  päihteitä? Se oma miksi pitää tietenkin olla aika suuri jos oikeasti haluaa muutoksia tapahtuvan. Tämä pätee kaikissa muissakin riippuvuuksissa ja elämäntapamuutoksissa. Minulle se selkein asia oli se oman hyvinvoinnin lisääminen. Tässä mun tärkeimmät, eli siksi että:

• Mielenterveys paranee ja vahvistuu, oma mieliala on parempi!
• Oma unirytmi korjaantuu joten vaikuttaa energiaan joka päivä, nukut myös paljon paremmin ja palauttavammin.
• Ahdistus, syyllisyys ja häpeä eivät ole perustunnetiloja viikonlopun jälkeen.
• Kaikki päihteet aiheuttaa myös MASENNUSTA ja sitä haluan välttää kaikin tavoin!
• Alkoholi haittaa treenejä, proteiinisynteesi ja hormonitoimintahäiriintyy pitkäksi aikaa alkoholin vähäisenkin käytön vuoksi. Myös puolustuskyky heikentyy joten sairastumiset vähenee.
• Iho näyttää paremmalta ja naama yleisesti freesimmältä. (solut uudistuu ja keho ei kärsi nestevajauksesta sillä alkoholi kuivattaa)

Ja loppuun muutama toteamus.

–> Alkoholin aiheuttama sammuminen on myrkytystila aivoissa mikä johtaa tajunnanmenetykseen ja se ei todellakaan ole mikään viaton nukahtaminen. –>Alkoholin aiheuttama muistinmenetys johtuu aivojen tuhoutumisesta eikä ole mikään hauska juttu mille naureskella. –>Aivokudoskato on itseasiassa yleisempi löydös alkoholin suurkuluttajilta kuin maksakirroosi.

Askel askeleelt,

mä kiipeen takas maailmaan, valon tuntumaan

takasin sun luo

Kuvan kerrallaan

mä maalaan uusin värein, uuden tarinan

Kauniin maiseman

ja mä tuun sun luo

-Nikke Ankara, värifilmi