ANTEEKSI ANTAMINEN EI KUMOA TAPAHTUMIA
Irtipäästäminen ja anteeksi antaminen on suuria sanoja. Kirjoitin terapissa kirjeen äidilleni, sillä ajatuksella että hän voisi lukea sen oikeasti. Ei hän sitä koskaan lukenut mutta terapeuttini luki sen minulle ääneen. En pystynyt silloin antamaan mitään anteeksi, ja vuodatin sydänjuuriani myöten surua ja jopa vihaa siihen kirjeeseen.
En halunnut antaa anteeksi, sillä ajattelin että se kumoaisi kaiken minulle tapahtuneen. Mutta asia ei suinkaan ole niin, ja ymmärsin sen itsekkin sitten myöhemmin. Minun piti läpikäydä sekin viha ja suru. Se oli väistämätöntä.
Mutta kun kävin ne läpi tuli aika päästää irti. Minun täytyy päästää irti äidistä, ja varsinkin katkeruudesta ja vihasta.
viha on kuin happoa joka vahingoittaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.
Anteeksi antaminen on äidilleni tai minulle tapahtuneille asioille olisi ehkä liian vaikeaa joten päätin päästää irti. Voit päästää irti asioista, tunteista, ajatuksistasi tai vaikka toimintamalleistasi jos haluat.
MITÄ IRTIPÄÄSTÄMINEN ON?
Irtipäästäminen on minulle sitä, kun olen hyväksynyt jotakin. Olen hyväksynyt asian tai ajatuksen ja anlaysoinut sitä niin, että minulla on ymmärrys sen vaikutuksesta elämääni. Kun olen hyväksynyt sen vaikutuksen, olen valmis päästämään irti.
Joskus analysointi ja asian hyväksyminen voi viedä enemmän aikaa ja energiaa kuin itse irtipäästäminen. Irtipäästäminen on minulle väylä jatkaa elämääni, se vapauttaa tilaa. Irtipäästäminen ei poista tapahtunutta, sen vaikutuksia tai kipua, surua tai muita suuria tunteita, vaan olen vain valmis jättämään sen taakseni. On todella vaikeaa päästää irti jos ajattelee että se kumoaisi tapahtuneen. Varsinkin jos sinua on loukattu ja satutettu, mutta ei se niitä pyyhi pois, mutta ikuisesti ei sitäkään voi jäädä läpikäymään.
On kuin jättäisin taakseni painon, taakan. Olen valmis laskemaan ahavoituneet sormeni irti, lihakset kipeänä olen tätä kantanut tänne saakka. Päästän irti ja sormiin suorastaan sattuu. Tiputan sen maahan, astun askeleen, sitten astun toisenkin.
Jatkan matkaa.
Voin pysähtyä, tai vaikka kääntyä katsomaan sitä vielä uudestaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa kävelen jopa sen ohi, muttei minun enää koskaan tarvitse kantaa sitä mukanani.
Voit kirjoittaa kirjeen jollekkin tai vaikka ajatukselle mistä haluaisit päästää irti. Kirjoita kirje rehellisesti ja intuitiivisesti ja lue se itsellesi ääneen. Jos luotat johonkuhun niin anna hänen lukea se sinulle ääneen.
Sen jälkeen polta tai silppua kirje niin ettei siitä jää mitään jäljelle. Käy läpi samalla mistä kaikista muista asioista päästät samalla irti, ehkä joistain tunnetiloista, energioista, ajatuksista? Mieti mitä sinulta poistuu? Mitä sinulle tulee tilalle? Miltä sinusta tuntuu? Miltä tuntuu päästää irti? Onko olosi muuttunut? Näkyykö tämä kehossasi jotenkin?
Traumaselviytyjä 