Mulle syyllisyys on aina ollut ääni. Mä en oikeastaan tiedä mitä syyllisyys tunteena tarkoittaa, sillä se on aina mulle ollut mun päänsisäinen ääni. Syyttäjä.
Mun päässä asuu syyttäjä. Sen nimi on Agentti Smith. Smithillä on todella tuima katse eikä se koskaan, koskaan tunne mitään armoa tai inhimillisyyttä mua kohtaan. Smithillä on mulle usein asiaa. Tottakai, sillä sen elämäntehtävä on syyttää mua. Saada tuomiolle teoistani, ajatuksistani, siitä että puhun, teen..elän. Hengitän. Smith saa mut aina tekemään asioita. Täytyy tehdä kun Smith sanoo. ”Agentti Smith käskee” on mun elämäni peli.
Smith toimii hienosti, se on loppuunasti hiottu ja koulutettu agentti. Se ei tee virheitä ja sen ulkokuori on hyvin huoliteltu. Smith on valmis mihin vain suorittaessaan tehtäväänsä. Se on valmis mihin vain, että sen elämäntehtävä täyttyy. Ja Smithillä on kyllä paljon asiaa, sillä on mulle paljon tehtävää. Ja mietittävää.
Smithin kollega, Agentti Jones on myös mun päässä. Se on häpeä. Smith ja Jones tekee hyvin tiivistä yhteistyötä nujertaakseen minua. Olen todellakin heidän palvelijansa ollut aina. He sanoo, minä toimin. (tai muutun näkymättömäksi) Jones on kuin savu. Se peittää mut kokonaan, tulee mun joka soluun, happena mun keuhkoihin ja sumentaa mun näkökyvyn. Sulkee mun suuni.
Heidän kyvyistään sen verran että maailman vääristäminen on heille luontevinta. He vääristää minun tapaani katsoa maailmaa. He ovat vaarallisimpia Matrixin vihollisia. He ovat kaikki ja he eivät ole kukaan. Rajoituksia heillä kyllä on. He elävät maailmassa joka on rakennettu säännöillä. Heidät on luotu pitämään yllä järjestystä systeemissä, he hävittävät virheellisiä ohjelmia, niitä jotka tuovat ”epävakautta” systeemiin.Ja silti he ovat se joka tuo epävakautta. Heillä on kyky muuntua keneksi vain. Agentti Smith & Jones ovat näin ollen tarvittaessa mitä vain, minkä he näkevät tarpeelliseksi.
”tell me Mr Andersson, what good is a phone call if you are unable to speak?”
Töitä on tehty, etten enää ole heidän palvelijansa. Puhumalla. Puhuminen on ainut ase näitä vastaan, sillä mitkään luodit ei niitä läpäise.
Kerro.
Puhu.
Ja vielä kerran, puhu lisää.
Tulikouralla kurkkuusi
poltettu, ikuinen puhumattomuus.
Mustalla maalilla maalattu aivoihisi,
koodattu järjestelmään.
Tukehdutettu kuiskaus,
valuu suupielestä.
Pentagrammi pihakoivussa
varoittaa sanomasta sitä ääneen.
Kaukainen muisto tulvahtaa,
tuntuu selkänahassa.
Hautausmaalta se valuu,
ikijäästä sulaa.
Muisto ei pysy enää piilossa,
puolustajat ei enää hoida tehtäväänsä.
Sinut on opetettu palvelijaksi,
Puolustajat opetettu pelastamaan elämäsi.
Kun et ole enää olemassa,
et koskaan ollutkaan.
Et tiedä kuka olet ollut,
kuka sinua ohjailee.
Traumaselviytyjä 