Olen noin viisi tai kuusivuotias. Äiti on varannut hotellihuoneen ja minä saan valita R-kioskilta itselleni lelun. Muistan että on kiire ja valitsen Polly Pocket lelutalon johon kuuluu kaksi mini hahmoa.
Jos keskityn oikein kovin, unohdan pelon
Olen hotellihuoneessa yksin, äiti on mennyt baariin. Yritän oikein kovasti olla ajattelematta sitä että olen yksin. Tiedän etten kestä, hajoan jos myönnän itselleni että olen yksin ja minua pelottaa. Pelottaa kovasti. Pelottaa se että olen yksin ja vielä enemmän pelottaa huominen.
Sillä tiedän mitä tänään tapahtuu. Tiedän että sen takia huomenna äiti saa taas selkäänsä. Tiedän jo seuraukset tästä kaikesta ja pelkään sitä kamalasti. Mutta pelko täytyy nyt vain painaa pois ja unohtaa. Keskityn oikein kovin, oikein tosi kovin tähän leikkiin, jos unohdan pelon, unohdan kaiken ympäriltäni.
Herään keskellä yötä kovaan ääneen, jotain lentää ikkunaan. Herään hädissäni, joku on nyt hätänä! Minua pelottaa ja itkettää ja koko keho on hädän vallassa!
Lumipallo lentää uudestaan ikkunaan. Menen ikkunaan ja näen äitini siellä jonkun miehen kanssa. Avain on kadonnut.
Loppuyön kuuntelen jotain mitä minun ei kuuluisi kuunnella, tiedän sen. Ja samalla yritän kovasti unohtaa sen, että juuri tämä on se tilanne miksi äiti saa huomenna turpaansa.
Traumaselviytyjä 