Mulla oli jossain vaiheessa tapana lueskella näitä kaikenmaailman turhuus lehtiä melkein joka päivä, sitä keltaista lehdistöä. Tuli aina ajankuluksi lueskeltua julkkisten möhläilyjä tai testituloksia milloin minkäkin tekemisestä tai syömisestä, mikä dieetti on nyt IN ja kuka on nyt OUT. Katselin myös uutisia telkkarista jonkun verran. Sitten aloin huomaamaan että joka kerta uutisten joukossa oli niitä uutisia mistä mä huoleistuin, taloustilanteet ja tähtien asennot, tiiäthän.
Ahdistaa!!
Mutta joka kerta siellä oli myös niitä uutisia mitkä saa mun vatsan kääntymään. Pahoinpitelyjä. Pommi-iskuja. Lasten raiskauksia. Lopetin hetkeksi lehtien lukemisen, sillä niistä tuli aina niin saatanan huono olo. No en ole siis lueskellut käytännössä mitään viimeiseen vuoteen ja olen huomannut että on paljon parempi olo. Facesta tyhjensin kaiken paskan pois, poistin kaverit tai vähintään bannasin ne joilla oli tapana tyrkytellä niitä aivopaskojaan ihmisten luettavaksi. Parhaimpia oli ne jotka laittoivat sinne niitä ihan videoina, milloin oli eläinten rääkkäystä ja milloin oli ihmisten tappamisia ja paloitteluja.. ja kaikki naamioitiin aina sen taakse että kyllä sun nyt vaan täytyy tietää. MIKSI HELVETISSÄ!? Kyllä pitää aika helvetin pumpulissa olla kasvanut jos ei tajua että täällä maailmassa on ihan saatanasti pahaa ja paljon sairaita ihmisiä. Miksi niitä pitää hieroa naamaan? Olin itsekkin joskus sitä mieltä että, kyllä ihmisten kuuluu tietää missä oloissa ne elukat joskus joutuu elämänsä elämään, ennen kuin ne siihen lautaselle päätyy. Mutta sitten tajusin, että minkä ihmeen takia mun täytyy näiden pahuuksien takia omat yöuneni menettää, mitä järkeä siinä on?! Juu, realisti pitää olla ja maalaisjärkeä käyttää, mutta itse olen omalla kohdallani sen tajunnut että meikäläisen päänuppi ei tosiaan moisia kestä.
No mutta, pikkusen kun antaa siimaa niin jo se perkele koko käden vie. Ensin huomasin tykkääväni facessa jostain salaliittoteoria sivusta missä kieltämättä oli ihan hyviäkin ajatuksia tästä sairaan maailman menosta, siitä miten pitäisi ajatella asioita muutakin kautta kuin median antaman kuvan. Sitten sitä alkoi olla koko mun sivu täynnä, milloin mitäkin, maailmanloppu tulee ja kuollaan kohta kaikki kivuliaasti, hitaasti ja varmasti kärsitään. No sitten erehdyin sinne jonkun lehden sivulle.. ja eikös mun silmiin pomppaa otsikko ” se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sanoo isä joka raiskasi lastaan seitsämän muun miehen kanssa vuosikausia”
Ja taas oksennetaan.
Mitä vittua täällä maailmassa tapahtuu? ehkä se maailmanloppu olisikin vain meidän kaikkien pelastus….
Edit tähän päivään. Teki mieli editoida tätä tekstiä ihan huolella ennen julkaisua. Tuntui että olen kirjoittanut tämän tekstin aikamoisen tunnekuohun vallassa, ehkä sen viimeisimmän otsikon luettuani. Nyt olen ollut lukematta uutisia jo useamman vuoden. En ole oikeastaan katsonut tv:tä viimeiseen vuoteen.
Siis et sä muka tiedä?
Tämä vaan on aika herkkä aihe, olen huomannut. Ihmiset ottaa herkästi sen arvosteluna itseään kohtaan, jos kerron etten katso tv:tä. Ja sitten toinen vaivaannuttava tilanne on se, kun jotkut puhuu jostain maailman tapahtumasta, ja mulla ei ole siitä mitään hajua. Viime vuonna oli ollut tapahtuma, missä lapsia oli jäänyt kallioon loukkuun ja sitä oli rummuttettu uutisissa niin, että joka ikinen ihminen tiesi siitä, paitsi minä. Siinä riittikin ihmettelemistä kun minä olin että, hä?
Minun mielestä pitää olla kartalla maailman tapahtumista, tai mikään ei koskaan muutu. Kamalia asioita tapahtuu, jollei niihin puututa. Mutta minun mielenterveys ei kestänyt niitä uutisia. Ja varsinkin eheytymisvaiheessa se oli erittäin tärkeää. Sitten siitä tuli tapa, siis siitä etten katso tv.tä. Katson kyllä suoratoistopalveluita ja youtubea joten olen jollain tavalla kartalla, ainakin jostain asioista. Ja kun kiinnostun jostain asiasta, otan kyllä selvää siitä. Katson paljon dokumentteja ja googletan sitten asiaa eri sivuistoilta, joskus luen jopa uutisartikkelin asiaan liittyen. Olen nykyisin jo hieman kriittinen kaikelle mitä luen tai katson, siksi yritän ottaa kiinnostavasta asiasta selvää monelta eri taholta. Aina kaikkia kiviä ei edes saa käännetyksi.
Kirjoituksellani ei ole tarkoitus loukata ketään, tai kenenkään tapoja. Kirjoitukseni tarkoitukseni on miettiä, miten mikäkin vaikuttaa minuun. Ja koska ahdistukseni ovat selkeästi vähentyneet, en aio tätä tapaa lisätä tästäkään eteenpäin päivääni.
Traumaselviytyjä 