Jos mua vittu ahdistaa kaikki, niin mikä mulla oikein on huonosti!? Terapeutti sanoi mulle just tänään että vastaukseksi ei riitä enää että ”kaikki” ahdistaa. Pitää hiukan eritellä mitä se ”kaikki” on.
Miks ihmisellä ei voi koskaan olla kaikki hyvin vaan aina on joku asia mistä täytyy valittaa? Onko mun mieli niin musta vai oonko vaan niin vitun hullu oikeasti? Miksi mua ahdistaa? Mikä tämä tunne on? ja MIKSI?!
Miksi sitten kaikki ennen tätä oli muka hyvin? Miks musta tuntuu ettei mulla ole oman pään kanssa koskaan mennyt näin huonosti?
Ahdistelen esimerkiksi raha-asioitani vaikka mieheni hoitaa kaikki tällä hetkellä ja sanoo kaiken olevan hyvin. En pysty hakemaan postia tai avaamaan kirjeitä kun pelkään siellä olevan laskuja. Vaikka kaikki laskut on hoidettu ja vielä ajallaan. Luottotietoni ovat kunnossa ja olen tällä hetkellä pitänyt shoppailuhimoni aisoissa!! Pelkään hakea postia!? Kuka aikuinen ihminen pelkää hakea postiaan laatikosta?
Ahdistelen kaikkea. Jopa puhelintani! Kun puhelin soi, saan sätkykohtauksen. En halua, tai jaksa jutella kenenkään kanssa tällä hetkellä. En jaksa tehdä mitään. Haluan tehdä kaikkea, mutta energiatasot ei loppuviimein riitä mihinkään. Ei siis kerta kaikkiaan mihinkään, ja siitä tunnen syyllisyyttä. Pitäisi olla tehokas ja toimiva osa tätä perkeleen yhteiskuntaa. Ja vaimona, pitäisi vaimona olla kykenevä hoitamaan kotia ja hakemaan edes ne helvetin postit sieltä laatikosta!!
Mies ei koskaan syyllistä minua mistään, minä itse syyllistän itseäni. Jankutan päivästä toiseen miten huono vaimo ja äiti olen jos en siivoa tai leivo ja tee ruokaa. Kaiken sen ruoskimisen alle minä muserrun kuin pienen pieni avuton lapsi. Olen henkisesti aivan loppu siihen syyllistämiseen. Se vie voimani jo fyysisesti, tuntuu että pumppu hakkaa pelkästä istumisesta.
Sovittiin terapiassa että pidän kerran päivässä ahdistelutunnin. Sen aikana käyn kaikki ahdistavat asiat läpi ja vieläpä ihan tappiin asti. Eli esim laskut.. mitä tapahtuu jollen maksa laskuja? Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun en vielä perinnän jälkeen olisikaan maksanut niitä, tai silloin kun ne olisivat ulosotossa, entäpä jollen maksaisi vuokria. mitä sitten tapahtuu kun olen koditon? Mietitään siis ihan loppuun saakka. Mutta, sen tunnin jälkeen ne annetaan olla.
”kun olis rikki revitty
palasiksi paiskottu
tylpällä terällä isketty”
Traumaselviytyjä 