”Täällä heinien keskellä. Rehun hajussa, missä aurinko ei laske. Täällä mä saan unohtaa mun huoleni vaikka polttopuihin.Ihana kesäinen tuuli ja nuotiossa tuli loimuaa, mun sydämessä on rauha. Vaikka nukuin yöni huonosti ilman sua ja puristin vain höyhentyynyä ikävästä turtuneena. Ehkä ensi yönä jaksaa nukkua, kun kehoni on piesty moottorisahan tärinästä ja polttopuiden kantamisesta. Välillä ajatukset tunkee mun tajuntaan ja mietin osaanko sittenkään nauttia tästä nyt vai katoaako tämäkin olotila siihen suuren mustaan aukkoon joka on vain tyhjyys.
Katson tuota maalaismaisemaa ja mietin miten tulen kaipaamaan sitä jo parin viikon kuluttua kun taas palaan hymyilemään asiakkaille. Kaipaan silloin puusaunaa ja ritisevää tulta, savua joka kirveltää silmässä kun tuuli kääntyy. Paistan makkaraa ja nautin ainakin hetken sen kesäisestä mausta.
Pulahdan kylmään lampiveteen ja juoksen kiljuen saunaan niinkuin lapsi. Navetassa ihmettelen uutta elämää. Kun päivän ikäinen vasikka pysyy hatarasti jaloillaan ja on niin täydellinen. Se on niin täydellinen suurine silmineen ja ripsineen. Se katsoo minua pelokkaana, vaikka ei tiedä vielä mitään maailman pahuudesta. Kissa makaa pahvilaatikossa pienten poikasten kanssa, joiden silmät ei ole vielä edes auenneet. Emo makaa siellä, ja nousee vain syömään.
Kärpäset ja itikat kiusaa, mutta se kuuluu vain asiaan. Ihmiset jaksaa nousta jollain kummallisella voimalla joka aamu hoitamaan maatilan työt. Jos minut heitettäisi tähän elämään, jaksaisin tuskin päivän, vaikka olisin maniassa. Joka ikinen aamu ennen kukon laulua pitää olla navetassa lypsyllä. Sen jälkeen hoitaa vasikoille maidot ja lehmille appeet. Kun navettahommat olisi vihdoin ennen puoltapäivää tehty pitää välissä hoitaa kotona ruuat ja siivoukset. Sen jälkeen pitää hoitaa hevoset, koirat, kissat, kanit, kanat ja ja ja ja ja miljoona muuta hommaa! Ja kun ilta alkaa laskeutua mitä teet, et suinkaan kaadu sohvalle television eteen… Vaan lähdet taas navetalle. Järkyttävän raskaita töitä ja suuri vastuu eläimistä.
Miten täällä pärjäisi tälläinen rikkinäinen ihminen? Kun joku päivä et pääsisikään sängystä ylös? Mulla oli täällä helppo viikko, kun sai vain vetää lonkkaa näihin muihin verrattuna”
Minulla on liian helppo elämä. Ihan saatanan helppo. Valitan täällä kaupungissa pääongelmistani, hah. naurattaa suorastaan.
Onko minulla on liian helppo elämä…
Ylempi kirjoitettu kesällä 2015.
Tähän päivään. Onko minun ongelmillani mitään merkitystä? Kenellekkään? Universumille? Ei luultavasti, mutta tärkein asia on se että minulle niillä on merkitys. Vaikka ongelma olisi mielestäni kuinka pieni tai vähäpätöinen tahansa on se tarpeeksi suuri, jos se vaikuttaa päivittäin elämääni.
Ongelmia ja huolia ei voi laittaa punnittavaksi. Toisen ongelma ei ole yhtään sen suurempi tai pienempi kuin sinun ongelma ja päin vastoin. Kukaan ei koskaan voi täysin läpi käydä samoja asioita, samalla tavalla kuin sinä. Meidän jokaisen oma historia ja maailmankatsomus, opetukset ja uskomukset muokkaavat meitä, ja näin ollen me näemme eri tavalla saman asian. Käymme läpi saman tilanteen aina eri tavalla.
Joskus joku saattaa minulle sanoa että minun ongelmani nyt ei ole mitään noihin sinun läpikäymiin asioihin, mutta haluaisin kertoa.. ja sanon aina että ei, sinun asia on sinulle juuri niin suuri, kuin sinä koet sen olevan.
Traumaselviytyjä 