Olen noin kymmenen vuotias ja asumme äitini ja isäpuoleni kanssa kaupungissa. Olemme muuttaneet yksiöön omakotitalosta, talousongelmien takia. Omakotitalo on vuokralla ulkomaisilla työntekijöillä, kaikki omaisuutemme on pakattu jätesäkkeihin jotka on omakotitalon ulkorakennuksessa. Jätesäkkeihin on kirjoitettu tussilla ”Don´t touch”
On kesä ja en tunne kaupungista ketään. Istun pienellä takapihalla ja leikin muurahaisten kanssa, teen niille polkuja ja taloja ja annan niille leipää ruuaksi. Seuraan kun ne kantaa leivänmuruja koloihinsa. Saan jossain vaiheessa jotain kavereita pihapiiristä ja moni lapsi haluaisi tulla meille leikkimään. Valehtelen olevani ”kotiarestissa”. Meille ei saa tulla kukaan, mutta minä saan liikkua vapaammin.
Häpeän kotiamme, pientä yksiötä. Pientä kuumaa yksiötä, aurinko porottaa olohuoneeseen armotta. Minun ”huoneeni” on äitin ja isäpuolen sängyn alla. Minulla on siellä patja ja sängyn lautojen välissä on kuvia. Tekee ”huoneestani” kodikkaamman.
On kesäyö ja makaan sängyn alla yksin. Porukat on ryyppäämässä lähellä olevassa baarissa. Ikkuna on auki ja kuuntelen kesäyön ääniä, autoja, tuulta, ajoittain puhetta kun joku kävelee takapihan läheisellä kävelytiellä. Kuulen ambulanssin äänen ja sydän alkaa hakkaamaan, onneksi minulla on kaikki hyvin, eikä ole mitään hätää. Minulla on kaikki hyvin, ei ole hätää, minulla on kaikki hyvin.. minulla on kaikki hyvin..
Yhtäkkiä kuulen huutoa ja kiljuntaa, naisen ääni. Säikähdän todella paljon ja jatkan mantraani entistä enemmän, minulla on kaikki hyvin, minulla on kaikki hyvin. Ulko-ovi aukeaa pamahtaen ja äiti ryntää sisään itkuisena ja hätääntyneenä. Alan itkeä, mikä hätänä!?
Rauhoiteltuani häntä hän kertoo että alikulkutunnelin kohdalla hänen eteensä tien reunasta oli tullut mies saksien kanssa ja pyytänyt leikkaamaan hänen hiukset. Hän oli lähestynyt äitiä uhkaavasti ja käskenyt useasti -Leikkaa mun hiukset, leikkaa mun hiukset. Mies oli ollut kalju.
Takauman herättämiin ahdistaviin oloihin käytän maadoitusta
Traumaselviytyjä 