”Jos päivän onnellisin hetki on se kun pää osuu tyynyyn, mitä elämää se on? Jos olisi se punaisen ja sinisen napin valitseminen niin jättäisinkö matrixin? En luultavasti jättäisi.
Koskaan ei ollut mitään pysyvää. Ei ystävät, ei koti, ja ei kai oikein äitikään. Olen tottunut siihen että osaan sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja maisemat vaihtuu nopeasti. Saan aina uusia kavereita eikä mun tarvitse kiintyä mihinkään. Tai kehenkään. Miten sitten voisi sellaisen nyt aikuisena oppia? En oppinut elämään, opin selviytymään.
Millä tavalla mut on rikottu, särjetty ja hajoitettu? Kuka sen korjaa? Ja pystyykö minua edes enää korjaamaan?
Näin unta että kävelin sairaalan käytävää ja yht´äkkiä joku iski pesäpallomailalla minua takaraivoon. Isku oli niin voimakas että heräsin siihen kun pääni retkahti pois tyynyltä.”
”olen matkalla eksyneiden taivaaseen
olen matkalla hullujen huoneeseen.
Minä syöksyn vastatuuleen,
niinkuin väärinpäin lentävät linnut.
haloo, haloo olen se jota rakkaus ei enää tarvitse.
Tänä yönä haluan mennä hakaniemen silloille.”
Jippu-väärinpäin lentävät linnut
Jipun laulun sanat kolahtaa. Se kertoo minusta. Aina väärinpäin ja vastatuuleen, niinkuin väärinpäin lentävä lintu.
Kerron oman matkani tuonne hullujen huoneelle täällä
Traumaselviytyjä 